Artikkelin lähde Kaleva
Otanmäki Osakeyhtiö fuusioitui Rautaruukki Osakeyhtiöön vuonna 1968. Kaivostoiminta kesti 35 vuotta (1953-1988). Kaikki viisi kaivosta sijaitsivat Pohjois-Suomessa. Käynnistymisjärjestyksessä ne olivat Otanmäki (1953-1985) Vuolijoella, Kärväsvaara (1959-1967) ja Raajärvi (1964-1975) Misin alueella Kemijärven maalaiskunnassa, Rautuvaara (1975-1988) Kolarissa sekä Mustavaara (1976-1985) Taivalkosken ja Posion rajalla. Louhitun malmin kokonaismäärä oli 64,1 miljoonaa tonnia.
Otanmäki Oy sai nimensä Otanmäen kaivoksesta. Asiantuntijakeskusteluissa malmin hyödyntämiseen liitettiin ajatus suomalaisen rauta- ja terästuotannon aloittamisesta. Rautatehtaaseen varautuen kaivospiiri muodostettiin paljon suuremmaksi kuin mitä pelkkä kaivostoiminta olisi edellyttänyt. Rauta oli tarkoitus pelkistää kaivospiirin puuaineksella.
Otanmäen kuten muidenkin kaivosten magnetiittirikasteet vietiin ulkomaille siihen asti kunnes Raaheen valmistui oma rautatehdas. Muita rikasteita olivat ilmeniitti- ja rikkikiisurikasteet. Otanmäen rikastusprosessi oli ilmeisesti Suomen monipuolisin.
Magnetiittirikasteesta erotetun vanadiinituotteen osuus tuloista oli 70 prosenttia. Otanmäki tuotti maailman vanadiinituotannosta seitsemän prosenttia. Erotusprosessi oli ainutlaatuinen maailmassa.
Kärväsvaarassa malminetsinnän harrastajat havaitsivat 1920-luvulla magneettikentän vaihtelua ja perustivat tarkempia tutkimuksia varten yhtiön. Otanmäki Oy osti oikeuden esiintymään 1950-luvulla.
Kaivoksen ympäristöstä löydettiin kymmenen kilometrin etäisyydeltä Raajärven esiintymä. Molempien kaivosten tuote oli magnetiittirikaste.
Rautuvaaran esiintymän tutkimuksissa kaivostoiminta osoittautui liiketaloudellisesti kannattamattomaksi. KTM:n pyynnöstä (valtionyhtiö) Rautaruukki tarkasteli tilanteen uudelleen ja ilmoitti, millä subventioilla kaivostoiminta oli mahdollista. Misin alueen tuotanto läheni tuolloin loppuaan ja Rautaruukin tuotannon kaksinkertaistamisohjelma aiheutti tarvetta lisärikasteelle. Laki toiminnan aloittamisen tukemisesta säädettiin ja kaivoshanke käynnistyi.
Magnetiittirikasteen lisäksi tuotettiin kuparikiisurikastetta, joka sisälsi hieman myös kultaa.
Vaikka Mustavaaran malmi oli lähes samanlainen kuin Otanmäen, ero riitti kuitenkin tekemään sen prosessoimisesta haastavan. Tutkimusten perusteella jo tiedettiin, että rikastetta ei voida juurikaan käyttää Raahessa. Vanadiinitehtaan alkuvaikeudet puolestaan kestivät parisen vuotta. Kohta näiden jälkeen kannattavuus vaikeutui ja kävi pian myös ylivoimaiseksi. Vanadiinin maailmanmarkkinahinnan tason lasku johti 1985 Mustavaaran lisäksi myös Otanmäen lakkauttamiseen. Mustavaaran ja Otanmäen yhteinen vanadiinituotanto oli 14 prosenttia maailman tuotannosta.
Kaivostoimintojen lakattua henkilöstöä työllistettiin Raajärvellä, Mustavaarassa ja Otanmäessä konepajatoiminnalla.
Otanmäen jätelietteestä oli valuma-alueelle laskeutunut kiintoaines muodostanut kesällä kiusallisestikin pölyävän hiekkakentän, jolla ei kasvanut mitään. Tutkimuksiin perustuen tällä 15 hehtaarin alueella kasvatettiin timoteita ja ohraa. Lannoitus oli hieman tavallista runsaampi. Raskasmetallipitoisuudet eivät ylittäneet rehulle asetettuja raja-arvoja. Sato myytiin huutokaupalla.
Jätealtaan alkaessa täyttyä rakennettiin sen perään lisäallas. Ahventen viihtyessä altaassa kokeiltiin siinä myös muksun- ja peledsiikojen menestymistä. Tulos oli erinomainen. Kalat kasvoivat kesässä 8-10 cm:n pituisiksi ja määrä ylitti kaikki odotukset. Makuhaittoja ei havaittu. Kalastuskunnat vuokrasivat 170 hehtaarin altaan ja kasvattivat siinä Oulujärveen siirrettäviä siian poikasia kymmenkunta vuotta. Altaan käyttö loppui kaivostoiminnan päättymisen myötä. Tällä hetkellä allas on maan tunnetuimpia lintualtaita.
Kaikista kaivoksista Otanmäen jäte kuormitti ympäristöä eniten. Kiintoaineen lisäksi prosessista tuli ympäristöön vaahdotuskemikaaleja, typpeä, natriumia ja sulfaattia.
Kärväsvaarassa ja Raajärvellä oli pelkkä magneettinen rikastus eikä siinä käytetty lainkaan kemikaaleja. Lisäksi verraten karkeaksi jauhettu kiintoaines jäi hyvin altaisiin.
Rautuvaaran kaivoksella oli aluksi vain magneettinen erotus. Lupaehdot olivat kuitenkin haitta-asteeltaan aivan eritasoisen komplisoituneen sulfidivaahdotuksen mukaiset. Vesihallitukselta saatiin uudet asianmukaiset lupaehdot välittömästi, kun sille yhtiön taholta selvitettiin tilanne. Myöhemmin kuparikiisun erottamisen myötä vesistöön poistui myös vaahdotuskemikaaleja. Jätevesi päätyi Muonionjokeen, joka on rajajoki.
Mustavaaran jätelietteen valuma-alueesta on edelleen viljeltynä 36 hehtaaria. Viljelyn aloitti sirniöläinen Seppo Sirniö, kun kaivos 1985 lopetti toimintansa. Ohrasta on siirrytty timoteihin yhdessä nurminatan kanssa, koska timotein menestyminen sääolosuhteista johtuen on varmempaa. Aluksi sato syötettiin maitokarjalle, nykyään lihakarjalle.
Viljelys vetää puoleensa poikkeuksellisen runsaasti linnustoa - myös harvinaisia lajeja. Siitä onkin tullut lintubongareiden käyntipaikka. Jätevesi aiheutti vesistössä kiusalliseksi koettua samettumista. Toimenpiteiden selvittäminen oli vireillä kaivostoiminnan loppuessa.
Artikkelin lähde Kaleva