Artikkelin lähde Kaleva
Haukiputaan Mieskuoron 80-vuotisjuhlakonsertti, johtajana Mihkel Koldits, Rauno Rännäli (piano), Haukiputaan seurakuntasalissa 24.5.
Viisi vuotta sitten oli Haukiputaan Mieskuoron 75-vuotisjuhlakonsertti. Nyt on täynnä 80 vuotta taivalta ja kuoro on entistään vahvempi. Ohjelma oli koottu vuosien varrella kertyneistä suosikeista, mutta tulkinnoissa oli oikeasti uutta tulta.
Edellisen juhlakonsertin johti vielä Simo Säilänne, joka nytkin tuli kahta laulua ohjastamaan. Uusi aika alkoi edellisen juhlan jälkeen. Silloin miesjoukon pomoksi nousi Mihkel Koldits.
Ohjelman koostuminen vanhoista suosikeista kuului tulkinnoissa. Hienosäädössä auttoi sekin, että laulettiin "ilman pahveja", ulkomuistista. Niin keskitytään seuraamaan johtajaa: tarkkuus paranee, yksityiskohdat toimivat ja apukin on lähellä, jos jotain korjattavaa äkikseltään sattuu.
Perisuomalaista poikamieltä ilmensi Martti Similän Seitsemän miehen voima - haastava sävellys, joka toteutui herkullisen vivahteikkaasti.
Kansainvälisyysakselillla kuultiin Friedrich Reissigerin Olav Trygvason sekä orjien kuoro Giuseppe Verdin Nabuccosta. Näissä ilmeiseksi nousi uusi tulkintataito: säveltenväliset liukumiset on karsittu pois ja tenorihuiput kalskahtivat vallan upeasti.
Meriteemaisista lauluista Marttilaisen Meren aalloilla -tulkinta teki hienovaraisuudellaan oikeutta laulun kauniille tunteellisuudelle.
Viihdeosastossakin oli tunteellisen päteviä toteutuksia. On harvinaista, että (mies-)kuorot laulavat viihdesävelmiä letkeästi, mutta tarkkuuden ja holtin säilyttäen. Nyt on sitten sekin koettu.
Jukka Kuoppamäki, Veikko Juntunen, Jamppa Tuominen, Mikko Alatalo - isoja nimiä, joiden lauluja harva tekee hyvin. Haukiputaan Mieskuoron tulkinnoissa oli sitä jotakin, mikä saa kuulijan tunteiden valtaan. Yksi parhaista oli tuttu Aamu toi, ilta vei. Alatalon Suojelusenkelikin herkisti.
Haukiputaan Mieskuoro on tiellä kohti uutta nousua. Voisin jopa tavallisuudesta poiketen ehdottaa, että osasta ohjelmistoa tehtäisiin korkeampia sovituksia - niin hyvältä kuulostivat tenorisointien sävyt. Tunteellisuuden huippu lopuksi: Sibeliuksen Finlandia, johon pääsi myös yleisö osallistumaan.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva