Artikkelin lähde Kaleva
"Lavatansseja jo vuodesta 1959", ilmoittaa Nuijamiesten lavan opastekyltti Ouluntien varressa heti Ylikiimingin kylän jälkeen. Oulun ainoa tanssilava elää ja hengittää tänä vuonna jo 55. kesäänsä.
Upouudelle parkkipaikalle autot on parkkeerattu nättiin riviin. Aivan tuota pikaa paikalle saapuu myös bussi, joka tuo tanssikansaa lavalle Oulun linja-autoasemalta.
Nuijamiesten lava on tyypillinen suomalainen vapaaehtoisvoimin toimiva kesälava. Urheiluseuran aktiivit ovat vahvasti mukana tanssihengessä. Nuoriso aloittaa vapaaehtoistyörupeamansa yleensä lippuluukulta, kun taas vanhempi väki häärii keittiössä ja järjestyksenvalvojina.
Tänä iltana järjestelyvastuussa on seuran suunnistusjaosto.
"Pyrkimyksenä on, että yhdelle ihmiselle tulisi korkeintaan neljä työvuoroa kesässä", kertoo Nuijamiesten puuhamies Lasse Haapamäki. Mies itse ei silti osaa olla lavalta pois vapaailtoinaankaan.
Kiiminkijoen törmällä komeileva lava koki toissa kevään tulvien aikaan kovia. Epätavallisen lämpimät päivän huhtikuussa saivat jään pakkautumaan yläjuoksulle. Syntyi jääpato, joka nosti jokiveden rakennuksiin ja vei parkkipaikalta mennessään sata tonnia maata läheiselle urheilukentälle.
"Olihan se melkoinen näytös", muistelee Haapamäki.
Nuijamiehet eivät kuitenkaan ottaneet moisesta luonnonoikusta nokkiinsa. Muutamassa viikossa ravintolan puolelle oli vaihdettu lattiamatot ja parkkipaikalle ajettu saman verran mursketta kuin sieltä hävisi.
Tässä on selvästi porukka, joka ei jää laakereilleen makoilemaan.
Punaiseksi maalatussa lavarakennuksessa orkesteri on jo aloittanut soittonsa. Illan päätähteä lämmittelee paikallinen tanssiorkesteri, ja lattialla pyörähtelee muutama pari.
Tanssilattian kupeessa pariskunta hörppii vettä kertakäyttömukeista, joihin jokainen merkkaa tussilla nimikirjaimensa, jotta samaa mukia voi käyttää illan aikana useampaan otteeseen.
Jouko Viinikanoja ja Maarit Martikainen ovat saapuneet autolla Oulusta illaksi tanssimaan.
"Pisin yhden illan tanssireissu on tehty Joensuuhun, joten tämähän on mukavan lähellä. Pääasia on, että pääsee tanssimaan", tosiharrastajat painottavat.
Pariskunta viihtyy parketilla orkesterin ensimmäisestä tahdista viimeiseen, mitä nyt juomassa käydään välillä. Se tarkoittaa noin viiden tunnin tanssimaratonia.
Viinikanojalla on suorat housut ja Martikaisella viehkeästi pyörähtävä kellohame. Molemmat ovat sonnustautuneet mukaviin tanssitossuihin ja teknisiin urheilupaitoihin.
"Aivan taatusti tässä tulee hiki. Tänne ei ole tultu seinään nojailemaan", pariskunta nauraa.
Paritanssit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan, liekö ilmiöstä kiittäminen TV:n tanssiohjelmia. Oulussa paritanssikursseille on jatkuva tunku, eikä opittavaksi riitä enää pelkkä häävalssi.
Oululaiset Eeva Kilpinen ja Heli Nätti ovat tulleet Nuijamiesten lavalle viettämään iltaa tyttöjen kesken. Molemmat ovat oppineet paritanssit jo lapsena - Kilpinen ystävättäreltään ja Nätti isältään. Kaksikko ei tunnustaudu lavatanssien vakiokävijöiksi, vaan sanoo suunnistaneensa Ylikiiminkiin hyvän artistin ja iloisen fiiliksen perässä.
"On ihanaa tanssia, kun toinen osaa viedä!", Nätti huokaa, kun Kilpinen käydään pokkaamassa tanssilattialle.
Muutaman kesälavoilla vietetyn tanssi-illan jälkeen naisten mielessä on kuitenkin herännyt huoli siitä, onko tanssilavakulttuuri menossa liian tekniseksi.
"Tuntuu, että täällä on yhä enemmän niitä, jotka osaavat tanssin kaikki hienoudet. Tulee olo, ettei perussetillä enää pärjää, vaan pitäisi käydä kursseilla, jotta voi tulla lavalle", Nätti miettii.
Naiset ovat joillakin lavoilla huomanneet, että tanssin harrastajat seisoskelevat omissa porukoissaan ja niin sanottu "taviskansa" omissaan.
"Eihän se välttämättä huono asia ole, mutta kyllä minä toivon, että tansseihin voisi jatkossakin tulla, vaikkei osaisikaan erikoisimpia rytmilajeja", Nätti pohtii.
Tanssilavoilla on kaksikon mukaan oma tunnelmansa.
"Aina ei jaksa lähteä baariin, jos haluaa lähteä johonkin iltaa viettämään. Tänne miehet tulevat yleensä autolla, ja alkoholikulttuuri on aivan toinen kuin ravintoloissa. Itsekin tulimme autolla, joten pelkät tulosiiderit on juotu", naiset kertovat.
Kesäinen lava saa Nätin mielessä jopa terapeuttisia merkityksiä.
"Musiikki, liike, ihmiset. Ei meistä kenellekään tee pahitteeksi olla välillä lähikontaktissa ventovieraan ihmisen kanssa ja antaa tanssin viedä mennessään", nainen hymyilee.
Tositanssijat Viinikanoja ja Martikainen eivät häiriinny siitä, että lavoilla käy myös untuvikkoja.
"Kaikki kyllä mahtuvat mukaan. Perussäännöt on tietysti hyvä muistaa, eli käden ali -tansseja tanssitaan lähempänä piirin keskustaa ja sylitansseissa kierretään laajempaa ympyrää", Viinikanoja kertaa.
Pariskunta kiertää mielellään katselemassa tunnelmaa eri lavoilla. Suosikkiaan he eivät osaa edes nimetä.
"Harvoin edes käymme yhden kesän aikana samalla lavalla kahta kertaa. Toisinaan on enemmän tungosta, toisinaan on väljempää, kuten täällä tänään. Tanssin kannalta se on hyvä asia. Aika usein sitä herää seuraavana aamuna mustelmilla, tungoksessa kun tulee väkisinkin kyynärpääkontaktia", Martikainen hymyilee.
Perinnekulttuuri on kohdannut nykyajan, kun sosiaalinen media on tullut osaksi tanssikansan liikkeitä.
"Tiedämme, että monet seuraavat Facebook-ryhmistä, minne jengi on kulloinkin menossa. Itse harrastamme sitä vähemmän. Toki monet kasvot ovat tulleet tutuiksi, kun kierrämme paljon lavoja."
Hetkeä ennen pääesiintyjän saapumista parrasvaloihin tunnelma on koko talossa sähköistynyt.
"Aurinko suuteli meitä", aloittaa esiintymisvuoronsa Marita Taavitsainen, jolla on liki kahdenkymmenen vuoden kokemus lavatansseista ympäri Suomen.
Reilun puolen tunnin kuluttua Nuijamiesten lavan takahuoneessa Taavitsainen pohtii tanssikulttuurin muutoksia.
"Ovathan nämä paikat eräänlaista historian siipien havinaa. Kun vierailen lavojen pikkuisissa takahuoneissa, joista voi lukea terveisiä Laila Kinnuselta tai Olavi Virralta, tulee välillä haikea olo. Liekö näitä lavoja enää kymmenen vuoden päästä olemassakaan", Taavitsainen miettii.
Toisaalta Taavitsainen on pannut merkille, että myös nuori väki on viime vuosina löytänyt tiensä lavoille.
"Omassa yleisössäni se ei välttämättä niin näy, mutta meillä on paljon nuoria tanssiartisteja, jotka vetävät lavoille aivan uutta sukupolvea. Ja onhan nytkin hienoa nähdä, että tanssit saattavat yhdistää saman katon alle neljän sukupolven ihmiset."
Taavitsainen palaa lavalle toista settiään varten. Tauon aikana tanssikansa on ostanut käristemakkaroita ja käynyt hörppimässä vettä nimikoiduista mukeistaan.
Taas jaksaa tanssia.
Artikkelin lähde Kaleva