Kuvittaja katsoo kankaita

Lauri Hirvonen Kaleva
Liminka 12-vuotiaalla liminkalaispojalla oli harrastus. Hän keräsi Marimekon kankaita. Neljännesvuosisata myöhemmin hän teki yritykselle oman vaatekuosinsa.
"Viime vuosi oli sellainen oikein unelmien täyttymisten vuosi", sanoo 2013 myös Rudolf Koivu -palkinnon saanut kuvittaja Matti Pikkujämsä.
Häneltä toivottiin Marimekolle kukkakuviota. Useista vaihtoehdoista tuotantoon päätyivät Astrud ja Ella.
"Kuuntelin piirtäessä naislaulajia, joista nimet tulivat", Pikkujämsä sanoo Astrud Gilbertoon ja Ella Fitzgeraldiin viitaten.
Ensimmäiset tekstiilinsä Pikkujämsä teki Kaunisteelle viime vuosikymmenen lopulla. Ajatus tekstiilisuunnittelusta oli elänyt jo kauan. Pikkujämsä kokee tekstiilit luontevana lisänä kuvitustyöskentelyynsä.
"Haluan tehdä sitä koko ajan enemmän."
Pikkujämsä on kuvittanut useita lastenkirjoja ja tehnyt lehtikuvituksia muun muassa Helsingin Sanomille ja Imagelle.
Parhaasta lasten- tai nuortenkirjakuvituksesta Rudolf Koivu -palkinnon Pikkujämsälle myöntänyt raati kuvaili tämän tyyliä vahvaksi ja tunnistettavaksi. Kuvittaja sanoo, ettei pidä tyyliä vankilanaan.
"Joku voisi nähdä sen maneerina tai jonain, mutta olen ajatellut, että varsinkin tiukassa aikataulutilanteessa se on turvallisuuden tuoja."
Hän kertoo pyrkivänsä siihen, että ilmaisuskaala olisi mahdollisimman iso, mutta silti hänen työnsä olisivat tunnistettavia.
Pikkujämsä määrittelee, että kuvituksen tärkein tehtävä on olla kiinnostava. Sen pitää palvella tekstiä, mutta ei olla sille alisteinen. Kuvan pitäisi toimia yksinkin.
"Ajattelen, että se on itsenäinen taideteos, oli se kuinka pieni kuvitus kuinka mitättömään juttuun tahansa."
Yhdentekevä kuvitus on hänestä vain täytettä. Jonkinlaista uutta näkökulmaa olisi oltava.
Eri foorumeille kuvittava Pikkujämsä ei halua nostaa mitään osa-aluetta ylitse muiden. Esimerkiksi lehtikuvituksissa hän kertoo pitävänsä niiden nopeatempoisuudesta: tekemisessä on spontaani ote.
Kuvakirjoihin ja tekstiilisuunnitteluun lähtökohta on hieman erilainen.
"Niihin suhtauden hartaudella ja kunnioituksella. Niistä pitää tehdä sellaisia, jotka kestävät aikaa."
Lehti- ja lastenkirjakuvittaminen eivät kuitenkaan ole hänestä kaksi täysin erilaista lajia.
"Ajattelen lehtikuvituksessakin, että siinä pitää olla jokin tunne tai elämys oli se aihe kuinka kova tahansa."
Joskus hän yllättääkseen sekoittaa genret: esimerkiksi Venäjän politiikasta kertovaan juttuun hän saattaa tehdä lastenkirjamaisen kuvituksen.
Pikkujämsästä lehdet voisivat käyttää kuvituksia nykyistä enemmän ja luovemmin.
"Melkein ihan mitä tahansa voi tehdä myös kuvittamalla."
Akryyliväreillä maalaava Pikkujämsä kuvitteli siirtyvänsä jossain vaiheessa muihin tekniikoihin, mutta toisin kävi. Maalaaminen jaksaa kiehtoa.
Vaikutteita hän saa esimerkiksi Japanista, keräämistään vanhoista kuvakirjoista ja tekstiileistä. Esikuvia hänellä on vino pino.
Lastenkirjapuolelta Pikkujämsä mainitsee Tove Janssonin, muun muassa Jason-sarjasta tutun Camilla Mickwitzin ja esimerkiksi Nunnu-kirjat tehneen Oili Tannisen.
Tärkeitä nimiä ovat taideteollisuudesta keramiikkataiteilijat Birger Kaipiainen ja Rut Bryk. Kuvataiteen puolella katse kääntyy pohjoiseen. Taiteilijat Andreas Alariesto, Reidar Särestöniemi ja Vilho Lampi viehät-
tävät.
"Ylipäätänsäkin katselen tosi paljon kuvia."
Kuvitusta miettiessään taidekirjat ja kuvien jakopalvelu Pinterest toimivat Pikkujämsän työkaluina.
"Se ei ole ideoiden kopioimista vaan ajatuksen vapauttamista."
Pikkujämsä on työskennellyt suomalaisen kuvituksen piirissä viitisentoista vuotta. Kenttä on hänen mukaansa muuttunut mielenkiintoiseksi ja kansainväliseksi.
"Nimenomaan noin kolmekymppisiä tekijöitä on tosi vahvoja."
Hän kokee, että usko suomalaiseen kuvitukseen on vaikuttanut omaankin työskentelyyn: on uskallusta tehdä vähän rohkeammin.
Rohkeutta ja intoa ovat tuoneet myös saadut tunnustukset esimerkiksi Vuoden kaunein kirja -kisoista.
Tekemisen ilo on säilynyt, ellei jopa vahvistunut, sillä uransa alussa hän stressasi enemmän.
"Itse kuvien suunnittelu ja maalaaminen ovat edelleenkin kaikista kivointa mitä tiedän."

Artikkelin lähde Kaleva