Artikkelin lähde Kaleva
Kun syvälle Sanginjoen ulkometsiin painelee kaksi Ervastia, on huhtikuun lopun leppoisa sunnuntai-iltapäivä. Oppaaksi on lähtenyt aivan ulkometsän reunassa asuva Osmo Kivi. Hän on asunut samassa paikassa koko 65 vuoden ikänsä ja tuntee siksi metsät, polut ja metsätiet kuin omat taskunsa.
Kelirikko on sen verran paha, että tavallinen henkilöauto saattaisi jäädä metsäteillä kiinni. Siksi retkelle on lähdetty Kiven maasturilla.
Tarkoituksena on tutustua mahdollisimman monenlaisiin metsäkohteisiin.
Tien vieressä näkyy tiheää ja nuorehkoa suojelematonta metsää. Se on saanut lannoitteensa 30 vuoden ajan Oulun lämpövoimalan tuhkasta.
Metsään menevät Ervastit ovat kaupunginhallituksen jäsenet Veikko Ervasti (vihr.) ja Outi Ervasti (kok.).
Edellinen on ollut merkittävässä roolissa siinä, että kaupunginhallituksen huhtikuinen päätös olla lisäämättä suojelualueita otetaan uudelleen käsittelyyn hallituksessa ja valtuustossa. Jälkimmäinen puolestaan on voimakkaasti puolustanut ratkaisua, jossa Sanginjoen aluetta kehitetään virkistysalueena ja sallitaan metsänhoidolliset toimet myös suojeltavaksi esitetyllä uudella alueella.
Outi Ervastin näkemys on, että suojeltavaksi esitetty lisäalue sisältää paljon nuorta talousmetsää ja vain vähän luontoarvoja. Suojeltuina metsät jätettäisiin omilleen.
Veikko Ervasti katsoo, että Sanginjoen jo nyt ainutlaatuinen eläinlajisto ja kasvillisuus kasvaisivat, jos Isokankaanjärveltä Korpilammen yli Kalimeenojalle menevä kaistale lisättäisiin suojelualueeseen.
Pian saavutaan Isokankaanjärvelle metsään, joka on suojeltu edellisellä kierroksella kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä Sanginjoella on suojeltua metsää 330 hehtaaria. Kovan kunnallispoliittisen kiistan aiheena on lisäsuojelualue, joka toteutuessaan nostaisi suojellut metsäpinta-alat 1 356 hehtaariin.
Ympärillä näyttäytyy ilmava perusmäntymetsä, joka on siistin ja hyvinhoidetun näköinen keskisuuriksi kasvavine puineen.
"Ihmisen kädenjäljen näkee aivan selvästi. Lehtipuut puuttuvat, samoin lahopuut ja kerroksellisuus. Tämä ei ole aitoa vanhaa metsää mutta joskus maailmassa saattaa olla", Outi Ervasti arvioi.
"20 vuotta kestää, että tämä on jo muuttunut ihan eri näköiseksi. Kerroksellisuutta tulee ja muitakin puulajeja, jos tämän annetaan olla", Veikko Ervasti jatkaa.
Molemmat toteavat, että metsä on erinomaista puolukkametsää, mistä päästään keskustelemaan marjastusmahdollisuuksista ulkometsässä, jos suojelupäätös tehtäisiin.
Marjastaminen on suojelualueella sallittua, mutta esityksen mukaan moottoriajoneuvolla ei saa ajaa kuin välttämättömiä huoltotöitä. Outi Ervastin mielestä se estää ikäihmisten ja huonosti liikkuvien harrastuksen.
"Se ei ole iso ongelma: sellainen pykälä voidaan muuttaa", Veikko Ervasti sanoo.
"Niinköhän voi? Esityksessä ei ainakaan lue niin", Outi Ervasti ihmettelee.
Veikko Ervasti kysyy, paljonko rahaa Sanginjoen talousmetsät tuottavat kaupungille. Outi Ervasti vastaa, että metsätalousalueella noin 60 000 euroa vuodessa kymmenen vuoden ajan, mutta jos suojeltavaksi suunniteltu alue otetaan huomioon, määrä olisi yhteensä 120 000 euroa joka vuosi.
"Se oli maltillinen arvio", Outi Ervasti lisää.
Vähintään saman verran Veikko Ervasti uskoo lisääntyvien lintuturistien tuovan tuloja.
"Luotan tutkijoihin. Esimerkiksi Metsähallitus on selvittänyt, että se raha, joka pannaan kansallispuistojen rakenteisiin, tuottaa seitsenkertaisen summan takaisin. Onhan tämä mahtava alue niin oululaisille kuin muualta tuleville, kun Rotuaarilta ei ole kuin kymmenen kilometriä linnuntietä tänne", Veikko Ervasti sanoo.
"Suojelu rajoittaisi ennen kaikkea alueen virkistyskäyttöä kovin monelta oululaiselta. Minä en ajattele ensimmäisenä tässä talousnäkökulmaa", Outi Ervasti sanoo.
Tullaan Asmonkorpeen ja alueelle, jota esitetään uudeksi suojelualueeksi. Lähellä on siihen kuulumaton kohta, jonka yksityinen omistaja hädissään hakkautti sileäksi kuultuaan, että se on menossa suojeluun.
"Tämähän on saman näköistä kuin mikä oli jo suojeltu tuolla. Ei tällaisella kuivalla kankaalla muuta kehity. Tarvitaan pitkät ajat ennen kuin kunnon metsä kehittyy täällä pohjoisessa", Veikko Ervasti katselee.
"Jos tämä olisi suojeltavaa vanhaa metsää, täällä pitäisi olla ihan erinäköistä. Tämä on uudistuskypsää talousmetsää, jossa on mukava liikkua, ja tätä voi pitää hyvänä virkistysmaastona", sanoo Outi Ervasti.
"Tarvitaan aikaa, jotta tämä muuttuu erinäköiseksi. Ei missään kansallispuistossakaan koko alue ole vanhaa metsää", Veikko Ervasti lisää.
Uuden suojelualueen laitamilla Asmonkorvessa huomio kiinnittyy erittäin tiheään rytökorpeen, jossa pieni puusto vie valon ja estää isompia puita kurottamasta kunnolla korkeuksiin. Luntakin on jäänyt tielle vielä yllättävän paljon. Hoitotarve on molempien mielestä ilmeinen.
"Sekin on mahdollista. Jopa kansallispuistoissa hakataan puuta jonkin verran", Veikko Ervasti sanoo.
"Kun tuo taimikko jätetään tuollaiseksi eikä sille tehdä mitään, se on surullista katsottavaa", Outi Ervasti huokaa.
"Taas sinulla Outi, on metsänhoidollinen näkökulma", Veikko Ervasti toruu.
Kun tie viettää alaspäin, metsä muuttuu kosteammaksi ja vanhan metsän merkkejä näkyy hieman.
Toisessa päässä uuden suojelualueen laitamilla, lähellä Kalimeenlampea, tullaan metsään, mikä lienee suojeluaktiivien mielialuetta.
"Hyvää pöllömetsää. Lisäksi tämä taitaa olla ainoa alue Oulun seudulla, jossa tavataan kuukkelia. Se on harvinaistunut kovasti muualla paitsi Lapissa. Uskon, että tämä on tyypillistä laulurastasmetsää", erittelee Veikko Ervasti.
"Ei pöllimetsää vaan pöllömetsää", lohkaisee Outi Ervasti.
"Hienoa ja komeaa metsää ja monimuotoisempaa kuin nuo paikat, joissa olemme käyneet aiemmin. Tämä on enemmän sekametsää, ja täällä on varmasti hyvät marjamaat", Outi Ervasti sanoo.
Veikko Ervasti pohtii, että metsäteille pitää tehdä muutamiin paikkoihin mahdollisuus jättää auto, jotta ihmiset pääsevät marjastamaan.
Veikko Ervasti on käynyt Sanginjoen metsissä viimeksi marjastamassa vuosia sitten ja sitä ennen opiskellessaan biologiaa Oulun yliopistossa 1960-luvulla.
"Tässä suojeluasiassa olen luottanut papereihin, joita olemme saaneet päätöksentekoon."
Outi Ervasti kertoo kiertäneensä alueen perusteellisesti ristiin rastiin ennen kaupunginhallituksen päätöksentekoa.
"Sitä ennen olen takavuosina ajanut metsän läpi oppilaiden kanssa mennessämme leirikouluun Sanginjoen leirikeskukseen."
Molemmat ovat sitä mieltä, että jokaisen valtuutetun tulisi tehdä vastaavantapainen kierros ennen kuin valtuusto kokoontuu päättämään asiasta todennäköisesti 20. toukokuuta.
Outi Ervasti huomauttaa, että toissa viikolla Kalevan valtuutetuille tekemässä kyselyssä osa valtuutetuista ei edes tiennyt, mikä on kansallispuisto.
"Vastaustensa kommentteihin jotkut olivat kirjoittaneet, että on mukavaa, jos Ouluun saadaan kansallispuisto. Ei tästä ole tulossa kansallispuisto, jos suojelu toteutuu", hän sanoo.
Tästäkin aiheesta kehkeytyy mukavan kiihkeä intto. Veikko Ervasti sanoo, että kyseessä on kansallispuistomainen suojelualue, eikä se käytännössä paljon eroaisi varsinai-
sista kansallispuistoista.
Outi Ervasti muistuttaa, että Sanginjokea on aiemmin tarjottu kansallispuistoksi, mutta se ei ole kelvannut ympäristöministeriölle.
Kansallispuistomaiseksi ajavaa hanketta on arvosteltu siitä, että metsässä on tehty monenlaisia metsänhoito- ja hakkuutöitä vuosien varrella. Veikko Ervasti pitää tärkeänä huomata, että eivät monet maankuulut kansallispuistotkaan ole olleet luonnontilaisia, kun ne on perustettu.
"Kun metsien annetaan olla, ne muuttuvat lähemmäksi luonnontilaa."
Outi Ervasti pahoittelee, että niin sanotut luontoihmiset leimaavat ne, jotka eivät kannata suojelua, turhan herkästi metsien tuhoajiksi ja raiskaajiksi.
"Nyt on kyse siitä, mitä tältä alueelta haetaan. Se asia ei edisty, kun korostetaan vastakkainasetteluja. Puhdasoppisuus - se, että luontoväki on tällaista ja te ette ole luontoväkeä - ei luonnon suojelemista ja luontoa edistä. En tarkoita, Veikko, sinua vaan yleensä ilmiötä. Miksi tätä aluetta ei voida kehittää sovussa? Täällä on jo suojelualue, ja täällä voidaan toteuttaa "hellää metsätaloutta", joka ottaa huomioon kestävän kehityksen ja monipuolisen metsän käytön", hän kyselee.
"Huono sana tuo hellä metsätalous. Se on sama kuin tehometsätalous", Veikko Ervasti keskeyttää.
"Se on minun itse keksimäni nimitys", Outi Ervasti vastaa.
On yksi asia, josta taistelevat Ervastit ovat retken loppupuolella samaa mieltä. Joka puolella on laajoja metsäalueita, jotka eivät kuulu suojeltavaksi esitettyyn osaan. Kuitenkin nämä paikat näyttävät siltä, että ne eivät ole metsänhoitoa nähneet kymmeniin vuosiin.
Kyse on niistä arvottomista rääseiköistä, joita suojelun kritisoijat pilkkaavat ja väheksyvät.
"Valitettavasti näyttää siltä, että kaupunki ei huolehdi omaisuudestaan eli talousmetsistään niin kuin pitäisi. Eikä tämä ole kaupungin metsätalousmetsissä mitenkään harvinaista", Veikko Ervasti toteaa.
Selvimmin ero hoidetun ja hoitamattoman metsän välillä näkyy Muuraiskankaalla, jossa kaupunki keskeytti puolitoista vuotta sitten hakkuut, koska luonnonsuojelijat osoittivat mieltään niitä vastaan. Alue ei ole vanhaa eikä uutta suojelualuetta.
Tien vierustaa on harvennettu, mutta muutaman metrin päässä olevaan risukkoon ei tahdo mahtua kävelemään.
Outi Ervasti ihmettelee, miksi hakkuita ei ole uskallettu jatkaa. Leimikoita löytyy monelta vuodelta.
"Pitäisi uskaltaa."
Pitkän ajelun aikana Outi Ervasti viittaa moniin retkellä nähtyihin harvennusta kaipaaviin metsiköihin.
"Kyllähän täältä energiahaketta saisi melkoiset määrät. Jos tämä on nyt kaupungin metsänhoitometsää, niin jo on hirveän näköistä."
Veikko Ervasti ei sano tällä kertaa vastaan vaan nyökyttelee näkemäänsä. Hän muistuttaa, että energiahaketta voi saada kansallispuistoistakin.
"Ei se ole ollenkaan niin ehdotonta."
Viimeisessä kohteessa Kuparisenkankaalla ollaan jälleen suunnitellulla uudella suojelualueella.
"Tämäkin metsä hyötyisi hallitusta harvennushakkuusta. Tässä ei oikein mikään kasva nyt kunnolla. Valikoidaan, mitä puita jätetään, että aluskasvillisuuskin saisi valoa. Eri puulajeja olisi hyvä jättää", Outi Ervasti ehdottaa.
Veikko Ervastin mielestä jonkin verran paikassa voisi tehdä ennallistamista mutta ei metsänhoidollisia toimia.
"Tämäntyyppinen metsä on lajien kannalta elintärkeää. Ei aina tarvitsisi ajatella ihmisen kannalta", hän sanoo.
"Tässäpä se pointti on: Sinä katsot asioita luonnon näkökulmasta. Minun näkökulmani on ihmisen luontosuhteen kehittäminen. Nyt sinä sanot tähän jotakin kyynistä", Outi Ervasti naurahtaa.
"Sehän oli erittäin kauniisti sanottu", kuuluu vastaus.
Artikkelin lähde Kaleva