Artikkelin lähde Kaleva
Asemakaavojen ajan tasalla pitäminen on jatkuva tehtävä. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 51 §:n ja 60 §:n 1 momentin mukaan kuntien on seurattava asemakaavojensa ajanmukaisuutta ja tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen uudistamiseksi.
Alueella, jossa kaava on vanhentunut, rakennuslupaa ei saa myöntää sellaisen uuden rakennuksen rakentamiseen, jolla on alueen käytön tai ympäristökuvan kannalta olennaista merkitystä, ennen kuin kunta on arvioinut asemakaavan ajanmukaisuuden.
Oulun kaupunki myöntää nyt vihdoinkin Karjasillan alueen 35 vuotta vanhan kaavan vanhentuneisuuden.
Jo kymmenen vuotta sitten kaupungille tuli useita kyselyjä, jotka koskivat alueen vanhojen rakennusten purkamista ja uudisrakennuksen rakentamista purettavien tilalle. Vanhoja rakennuksia myytiin jopa pelkkinä keskustan läheisyydessä sijaitsevina tontteina.
Jo tuolloin Oulun rakennusperinnön säilyttämisestä kiinnostuneet tahot esittivät alueen asemakaavan uusimista, mutta kaupungin mielestä tämä ei ollut tarpeen. Sen sijaan laadittiin korjaustapaohjeet, jotka kaupungin mukaan turvaisivat alueen säilymisen. Ohjeilla ei kuitenkaan ole lain voimaa kuten kaavalla.
Kaupungilla ei ole tällä hetkellä mitään keinoja estää vanhojen rintamamiestalojen purkamista, kunhan uudisrakennus on kaavan mukainen. Vanhan rakennuksen omistajan ei edes tarvitse perustella purkuluvan pyytämistä. Naapureiden edessä purkamista hakevilla näyttää olevan tarvetta piiloutua mikrobien taakse, niitähän vanhoissa rakennuksissa on aina. Ely-keskuksella puolestaan ei ole mahdollisuutta valittaa purkuluvista, sillä se ei voi estä voimassa olevan kaavan toteutumista.
Karjasillan alue on ollut vaarassa muuttua uudisrakennusten tonttialueeksi keskustan kupeessa.
Oulun kaupunginhallitus on jo vuonna 2002 hyväksynyt ohjeellisena noudatettavaksi Oulun arkkitehtipoliittisen ohjelman, jossa todetaan: "kartoitetaan vanhentuneet asemakaavat suojelumerkintöineen ja määritellään niiden uusimisen kiireellisyysjärjestys".
Kiireellisten joukkoon eivät selvästikään ole kuuluneet Puu-Raksila, Karjasilta tai Kuusiluoto, koska mitään ei ole vuosikymmeneen tapahtunut. Strategioita on helppo visioida ja laatia toimenpideohjelmia niiden toteuttamiseksi. Työllä ei ole kuitenkaan merkitystä, jos ei sitouduta toimimaan asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Karjasilta kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) joukkoon.
RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen. Oulun kaupunki on toistaiseksi torjunut Karjasillan alueen kaavan ajantasaistamisen työläänä ja hankalana prosessina. Tampereella on vihdoin valittu toinen linja.
Pispalan asemakaavojen meneillään olevan ajanmukaistamisen tavoitteena on RKY alueen säilyminen ja alueen hallittu kehittyminen, vaikka sielläkin ollaan osittain jo myöhässä. Asemakaavoissa määritellään sekä rakennussuojelun että täydennysrakentamisen periaatteet.
Jotta Pispalan arvokkaat ominaispiirteet säilyisivät myös tulevaisuudessa, kaavaan sisällytetään suojelun kannustimia, rakentamisen tapaa sääteleviä määräyksiä sekä laaditaan rakentamistapaohje, joka hyväksytään sitovana yhdessä asemakaavojen kanssa.
Pispalan kaavaehdotukset ovat luonteeltaan suojelukaavan ja täydennyskaavan yhdistelmiä. Ne eivät pysäytä miljöön muuttumista, mutta ohjaavat muutoksen hallintaan.
Samoin Porvoossa on valmistumassa Näsin rintamamiestaloalueen uusi suojeleva asemakaava.
Rakennussuojeluun liitetään joskus - haluttaessa johtaa asiassa harhaan - termi "museoiminen". Rakennuksen tai alueen suojelu ei tarkoita museoimista vaan sitä, että tunnetaan historia, tiedetään sen arvot ja pohditaan millaisia muutoksia rakennus tai alue kestää, että sen arvo säilyy.
Esimerkiksi Karjasillan suojelukaavassa voitaisiin määrittää alueen identiteetin kannalta olennaiset piirteet, miten niitä voidaan säilyttää ja halutessa myös jo hävitetyiltä osin palauttaa. Karjasillalla jo 2000-luvun alussa johdollani tehty tutkimus osoitti, että Karjasillan alueen identiteetti ja yhtenäisyys ovat murentuneet vuosien saatossa.
Suojelun tavoitteena ei ole luoda pysähtynyttä tilaa, jossa muutokset ovat kiellettyjä. On selvää, että rakennusten ja alueiden on mukauduttava ajassa ja käyttäjäkunnassa tapahtuviin muutoksiin. Rakennuskannan tulee pysyä käytössä, jotta sen suojeleminen kannattaa, eikä suojelu estä rakennusten käyttöä tai niihin tehtäviä perusteltuja muutoksia. Suojelu vain edellyttää, että muutokset tehdään rakennuksen tai alueen arvoja kunnioittaen.
Ilman suojelukaavaa Karjasillan nykyiset korjaustapaohjeet ovat vain hurskaita toiveita alueen säilymisestä ja alue, joka muutama vuosi sitten valittiin maamme parhaimmaksi asuinalueeksi, on vaarassa kadota.
Artikkelin lähde Kaleva