Jättielokuvia taas Oulussa

Anssi Juntto
Oulu Elokuvanäytökset Suomen suurimmalla valkokankankaalla tiedekeskus Tietomaassa tyssäsivät siihen, kun vanha analoginen projektori tuli käyttöikänsä päähän joulukuussa 2012. Mutta nyt Tietomaakin on saanut viimeistä huutoa olevat digiprojektorit ja siirtynyt 3D-aikaan.
Tietomaan valkokangas ei tosin enää ole suurin, sillä digitaaliteknologia on vaatinut täysin uuden hopeoidun kankaan. Uuden kankaan kokoon on taas vaikuttanut se, että jättielokuvaformaatin kuva on digitaalisuuden myötä muuttunut 4:3-kuvasuhteesta laajakuvaksi. Samasta syystä jättielokuvien kangaskoko on pienentynyt kaikkialla maailmassa.
"Meillä on kuitenkin edelleen Suomen toiseksi suurin valkokangas, 153 neliömetriä. Kolmanneksi suurin löytyy myös Oulusta, kun Plaza 1:ssä on 142,5 neliömetriä. Suurin on nyt Tennispalatsi 1:ssä Helsingissä", yhteistyökoordinaattori Sampo Puoskari Oulun Museo- ja tiedekeskuksesta selvittää.

Oulun kaupunki myönsi rahoituksen Tietomaan digiprojektoriin juuri ennen joulua. Puoskarille jäi vain pari tuntia aikaa varata ensimmäiset elokuvat ennen jäämistään joululomalle.
"Onneksi olin käynyt jättielokuvakonferensseissa, joten minulla oli tiedossa, mitä oli tarjolla. Halusimme Oulun taidemuseon dinosaurusnäyttelyn jatkohoukuttimeksi aiheeseen sopivan elokuvan."
Tietomaan ensimmäinen digitaalinen elokuva Sea Rex 3D: Matka esihistorialliseen maailmaan (2010) esitettiin yleisölle ensimmäistä kertaa torstaina. 42-minuuttinen luontodokumentti kertoo sukupuuttoon kuolleista merimatelijoista. Tarinaa on inspiroinut Maastrichtista Alankomaista vuoden 1770 tietämillä löydetty eläinfossiili, joka herätti aikanaan tiedepiirien kiinnostuksen. Dinosaurusten fossiileja löydettiin vasta myöhemmin.
Tänä vuonna Tietomaassa esitetään kahta jättielokuvaa. Haista kertova Sharks 3D aloittaa marraskuussa samaan aikaan avattavan uuden meriaiheisen näyttelyn kanssa.
EU-kilpailutuksella hankitun kaluston hinta ei ole julkista tietoa, mutta kyse on kuusinumeroisesta summasta. Kaupungin osoittama raha riitti hankintaan, vaikka Puoskari ehti toisin pelätäkin. Parhaan tarjouksen jätti lopulta ainoa kotimainen tarjoaja Kino-Foto Oy Helsingistä.
Tietomaan uusi Barco DP4K-32B edustaa aivan kehityksen huippua olevaa kahden projektorin järjestelmää. Kahdelta projektorilta heijastettaessa kuva on selvästi kirkkaampi, mikä on tärkeää 3D-lasien himmentäessä näkyvää kuvaa.
Jo lähtökohtaisestikin Tietomaahan haettiin sellaista kalustoa, joka ei ihan heti tipahda kehityksen kelkasta. Seuraava teknologinen uudistus on luultavasti laserin käyttäminen projisoinnissa, ja näillä laitteilla sen päivittäminen onnis-
tuu.
"Kyllä tämän pitäisi olla ihan kustannustehokas laitteisto", Puoskari uskoo.
"Valitettava tosiasia on, että digitaalilaitteiden käyttöikä ei ole sama kuin analogilaitteilla. Edellinen projektori kesti 25 vuotta, ja se oli vielä käytettynä ostettu. Tällä ei varmaan enää 30 vuoden päästä voida esittää."

Ainakaan toistaiseksi digitaalisella kalustolla ei ole vaikutusta ohjelmistoon. Tietomaassa katsotaan jatkossakin pitkälti tiede-, kulttuuri- ja historiadokumentteja. Linjauksiin palataan, kun on opittu käyttämään laitteita ja kartoitettu niiden tarjoamat mahdollisuudet.
"Osasyy rahoituksen saamiseen on varmasti se, että uusi laitteisto mahdollistaa yhteistyön kaupungin muiden digitaalista elokuvaa esittävien organisaatioiden kanssa. Esimerkiksi musiikkivideofestivaalien ja lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin kanssa meillä ei ole enää viime vuosina ollut yhteistyötä, koska meillä ei ole ollut digitaalisuutta eivätkä heidänkään elokuvansa tulleet enää analogisessa muodossa", Puoskari sanoo.
Yhtä lailla kalusto mahdollistaa erilaisten pelialan tapahtumien järjestämisen tai kulttuuritapahtumien esittämisen.
Puoskarilta on jo kyselty myös fiktiivisten 3D-elokuvien esittämistä.
"Emme ole tehneet mitään sellaista linjausta, että rupeaisimme kilpailemaan kaupallisten elokuvateatterien kanssa", hän vastaa.
"Onhan se rehellisyyden nimissä sanottava, että meidän penkkimme on tehty vajaan tunnin mittaista elokuvaa varten. Pitemmille elokuville katsomismukavuus ei ole paras mahdollinen."

Artikkelin lähde Kaleva