Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Kirjahyllyä vilkaisemalla ei ole epäilystäkään, keitä kuuluu naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin, emeritusprofessori Pentti Jouppilan, 73, suosikkikirjailijoihin.
Ainakin Veikko Huovinen, Antti Tuuri - ja Kalle Päätalo (1919-2000). Köyhistä oloista Taivalkosken Jokijärveltä lähtöisin olleen ja Tampereelle päätyneen painosten kuninkaan teokset täyttävät oululaisen Jouppilan kirjahyllyä reippaasti parin metrin verran.
"Olen lukenut nämä kaikki Päätalot vähintään kahteen, jos en kolmeenkin kertaan."
Kaikki Päätalot ensimmäisestä Ihmisiä telineillä -romaanista lähtien taitavat hyllyssä ollakin.
Parhaimpina Jouppila pitää Koillismaa-sarjaa kokonaisuudessaan sekä Iijoki-sarjan alkupäätä, missä ei olla vielä Tampereella.
"Vaikka sen ajan kriitikot lähes kauttaaltaan pistivät alta lipan Päätalon tuotannon, minä rupesin tykkäämään heti. Näissä on niin hienosti kuvattu koillismaalaista ihmistä, sellaista tukalista oloista ponnistelevan ihmisen sinnikkyyttä. Lisäksi niissä on aivan mahtavaa työnteon ja itsenäisen Suomen ensimmäisten vuosikymmenten kuvaamista."
Ja miten perusteellista ja rehellistä kertominen onkaan. Päätalo ei esimerkiksi peittele epäonnistumisiaan naisrintamalla sen paremmin kuin sairastumisiaan kiusallisiin tauteihin.
Jouppila itse on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Isostakyröstä. Ensimmäiseen Päätaloonsa, Koillismaahan Jouppila tarttui vuonna 1968 pian sen jälkeen, kun hän ja Riitta-vaimo olivat aloittaneet työnsä Kuusamon kunnanlääkäreinä.
Viisiosaisesta Koillismaa-sarjasta oli tuolloin ilmestynyt neljä osaa, jotka kaikki Jouppila ahmi nopeaan tahtiin. Viides piti lukea heti tuoreeltaan vuonna 1969, kuten myös Iijoki-sarjan teokset, joista ensimmäinen, Huonemiehen poika ilmestyi 1971. Iijoki-sarjaa Päätalo kirjoitti kaikkiaan 26 teoksen verran.
Myöhempinä vuosina ja Päätalon vielä eläessä Jouppilalla oli tapana käydä Päätalo-päivillä Taivalkoskella, ja pitipä Jouppila siellä kerran esitelmänkin Päätalon teosten naiskuvasta.
"Tutustuin Kallen kanssa, ja meistä tuli hyvät ystävät. Aina tavatessamme puhuttiin paljon ja kaikenlaista."
Jouppilan mielestä Päätalo ei osoittanut kantavansa katkeruutta siitä, ettei hän ollut nauttinut kriitikkopiirien arvostusta. "Hän oli niin kertakaikkisen vahva persoona, että oli kaiken tuollaisen yläpuolella."
Päätalolle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1978, ja filosofian kunniatohtori hänestä tuli Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa vuonna 1994.
Koillismaa-sarja teki lähtemättömän vaikutuksen myös parikymppiseen Ritva Ylöseen, joka muutti tekoselkosiltaan Puolangalta työn perässä Helsinkiin vuonna 1965. Päätalo-innostus alkoi viritä noin vuotta myöhemmin.
"Jotenkin vain koukutuin Päätalon kirjoihin ja varsinkin siinä vaiheessa, kun omaelämäkerrallinen Iijoki-sarja alkoi ilmestyä. Osa niistä teoksista on tullut luettua useampaankin otteeseen", Ylönen, 68, kertoo.
Viime vuosina Ylönen on kahlannut Iijoki-sarjaa myös tutkijan näkökulmasta. Filosofia tohtori Ylösen Suomen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja Tervaksinen toteemi. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus tarkastettiin Tampereen yliopistossa viime marraskuussa.
"Päätalo osasi esittää vaikeatkin asiat koomisina. Toisaalta hän oivalsi traagisuuden ja taisi asioiden paisuttelun ja lähikuvien luomisen - ihan samalla tavalla kuin saippuasarjoissa tehdään", Ylönen pohtii omaa "koukuttumistaan".
Ritva Ylösen mielestä Päätalon kirjat voivat puhutella aivan yhtä hyvin myös tämän ajan lukijaa.
"Päätalon tarina on selviytymistarina, ja sellaiset kiinnostavat aina. Myös Päätalon teoksissaan käsittelemät aihepiirit kuten köyhyysloukku, syrjäytyminen, yksinhuoltajuus tai työn perässä kotiseudulta pois lähteminen ovat edelleen ajankohtaisia. Varsinkin Iijoki-sarjan kirjat ovat lisäksi mitä parhainta sosiaalihistoriaa."
Ja koukuttaahan Iijoki-sarja myös nykylukijoita.
Kustannusyhtiö Gummerus kertoi äskettäin, että se alkaa julkaista sarjaa uudestaan ja myös sähkökirjoina Elisa Kirjan kanssa.
Kustannusjohtaja Anna Baijarsin mukaan uudelleenjulkaisupäätöksen taustalla ovat "sieltä sun täältä tulleet hiljaiset viestit". Näitä ovat sosiaalisesta mediasta - muun muassa blogeista, lukuhaasteista ja lukupäiväkirjoista - ryöpsähtänyt ja valtalehtiinkin levinnyt kirjallisuuskeskustelu sekä Päätalo-vertaukset ranskalaiskirjailija Marcel Proustiin (1871-1922) ja norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgårdiin (s.1968).
Ilmiönä Päätalosta alettiin puhua julkisuudessa joskus 1970-luvulla, ja ilmiöksi ja brändiksi hän muuttui lopullisesti seuraavalla vuosikymmenellä, Ritva Ylönen muistuttaa.
Parhaimmillaan Päätalon teoksista otettiin yli sadantuhannen kappaleen ensipainoksia.
Pentti Jouppila ei tohdi mennä arvailemaan, miten suosituiksi Päätalon kirjat nykymaailmassa osoittautuvat.
Mutta sen hän tietää, että Päätalo tunnetaan myös Etelä-Pohjanmaalla.
"Kun käyn siellä kotiseudulla, aika usein joku tulee ja pysäyttää. Ja meillä menee helposti semmoinen tunti ainakin, kun aletaan setviä kirjojen tapahtumia. Kurtti-Reinosta, Kummun Kallesta, Hiltu-Jakista ja näistä muista puhutaan ihan kuin he olisivat meidän tuttujamme."
Artikkelin lähde Kaleva