Artikkelin lähde Kaleva
Ari Paulow: Aavesaaren
arvoitus. Otava 2014.
Kempeleessä asuvan Ari Paulowin ensimmäinen nuortenromaani Surmankarin vangit (2012) on saanut itsenäisen jatko-osan. Aavesaaren arvoitus on tyrmäävän jännittävä ja täyttää edeltäjänsä jättämät odotukset.
Kempeleläinen nelikko, Samppa, Make, Anssi ja Elli, on hädin tuskin selvinnyt Surmankarin vangeissa koetusta Iijoen seikkailusta, kun se jo suuntaa Hailuotoon maalaamaan huviloita.
Tarina alkaa samoin kuin ensimmäisessä osassa: nuoret saavat kesätyöpestin, taittavat matkan työpaikalle veneellä ja majoittuvat työmaalle urakan ajaksi.
Jo menomatkalla nuoret joutuvat oudon hyökkäyksen kohteeksi. Saarella he törmäävät filmiryhmään ja ystävystyvät ryhmän kuopuksen, Ellin ikäisen Nellin, kanssa. Pian nuoret ovat vastatusten kovan luokan rikollisten kanssa ja nelikosta tulee viisikko.
Kun juoni Surmankarin vangeissa tiheni pikkuhiljaa kohti räjähtävää huippua, Aavesaaren arvoitus vie lukijaa huippukohdasta toiseen. Hyytäviä kohtauksia riittää.
Nuoret sankarit ovat täyteläisiä, persoonallisia ja kiinnostavia.
Surmankarin vangeista tuttu lempeä ja isällinen kertoja on nyt hieman maltillisempi kuin ykkösosassa, mutta varjelee edelleen lukijaa. Syke ja verenpaine pysyvät aisoissa.
Ympäristö saa tarinassa tilaa piirtyä lukijan eteen. Muiden muassa elokuvasanasto, kummitustarinat, ripaus saaren historiaa ja maantiedettä, lintujen kuvaus ja lintujen päätyminen osaksi tarinan käänteitä tekevät tarinasta monitasoisen ja mehevän.
Mainitsemisen arvoisia ovat tarinan kirjallisuusviitteet. Enid Blytonin nuortenromaanisarjat ehkä löytävät näin tiensä uusien nuorten lukijoiden käsiin.
Tarinasta löytyy myös hauskoja viitteitä Paulowin rikosromaaneihin.
Pia Ronkainen
Artikkelin lähde Kaleva