Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu "Esikuvana oli (Kimmo) Miettisen perustama ja päätoimittama punklehti Hilse, joka oli saavuttanut suosiota uudesta aallosta kiinnostuneiden keskuudessa. Halusimme kuitenkin tehdä vähän älykkäämmän lehden, sellaisen, jossa olisi muutakin kulttuuria kuin musiikkia", muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä muistelee oululaisen Tilt-Zeitung-pienlehden syntyhistoriaa.
Röyhkä itse oli lehden vastaavana päätoimittajana sen alkuajan. Lehteä oli tekemässä muutaman parikymppisen miehen ydinjoukko ja vaihteleva määrä avustajia.
Osa porukasta oli mukana Röyhkän Nartussa tai sitä edeltäneessä yhtyeessä ja tunnettu paremmin taiteilijanimellä kuten Röyhkä itsekin: RukiVehr A. Kivi, A. Karmio, Koira Kyypää, V. Kiviharju...
"Halusimme olla staroja ja jollain lailla satiirisia, siis jotain muuta kuin yleinen ilmapiiri", Röyhkä sanoo ja muistuttaa, että tuohon aikaan Oulun kulttuuripiireissä vallalla ollut "vasemmistolainen meininki" oli sangen tosikkomaista.
Lehteä tehtiin kaikkiaan kolme numeroa vuosina 1979 ja 1980.
Tilt-Zeitungille ja monelle muullekin tuon aikakauden aviisille esikuvana ollut Hilse puolestaan ehti ilmestyä vuosina 1977-80 "noin" neljäntoista numeron verran - "noin" siksi, koska numeroa 13 ei siitä ilmestynyt, mutta erinäisiä ekstralehtisiä kylläkin.
Parhaimmillaan Hilsettä painettiin 5 000-6 000 kappaletta, ja melkein kaikki myytiin, ilmenee lehden parhaat palat sisältävästä ja Miettisen toimittamasta kokoelmateoksesta Hilse - suomipunkin alku ja juuri (2008). Lehteä myytiin lopulta jopa R-kioskin lehtipisteissä.
Samaisen teoksen mukaan Hilseen teko lopetettiin, koska myös punk loppui ja lehdenteosta tuli liian tylsää liikemiestouhua.
Kaikkiaan Suomessa arvioidaan ilmestyneen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa yli puolentuhatta enemmän tai vähemmän punkhenkistä pienlehteä.
Kansalaisjärjestö Oranssi ry aloittaa syksyllä urakan, jonka aikana arkistoidaan digitaalisesti noin 300 suomalaista punklehteä vuosilta 1977-82.
Tilt-Zeitungin toimitussihteerinä - ja A. Karmiona - tunnettu ja nykyään Oriveden opistossa luovan kirjoittamisen opettajana toimiva Reijo Virtanen muistelee hänkin, että lehteä haluttiin tehdä satiirisella asenteella.
"Tosin taisi siinä olla myös vakavia yrityksiä tehdä journalismia."
Lehden nimi oli väännös saksalaisesta skandaalinkäryisestä iltapäivälehdestä Bild-Zeitungista.
Satiirista asennetta tavoiteltiin esimerkiksi lehden "yksinoikeudella"-reportaasilla Bob Dylanin Ouluun ulottuneesta Suomen-vierailusta.
"Sitä oli hauska tehdä, naurettiin ihan kippurassa", Röyhkä kertoo.
"Dylan oli siihen aikaan kuin Jumala erityisesti joillekin hipeille, ja me halusimme vähän ravistella sitä juttua. Tosin tykkäsimme kyllä myös itse Dylanin musiikista."
Lehden ydinjoukko kuului kirjailija Aku-Kimmo Ripatin johtamaan Oulun kirjoittajarinkiin.
"Ripatti auttoi meitä saamaan Oulun kaupungilta muistaakseni parin tuhannen markan apurahan, jolla pystyimme painamaan lehden offset-painossa. Ensimmäisen numeron painosmäärä taisi olla jotain muutama sata kappaletta", Röyhkä mainitsee.
Kahden seuraavan lehden painosmäärät olivat Virtasen mukaan isommat.
Lehden ensimmäistä numeroa myytiin viidellä markalla menestyksekkäästi ainakin Kuusrockissa.
"Se taisi olla aika sateinen festaripäivä. Lehteä oli hyvä käyttää takapuolen alla, jos halusi istua nurmikolla", Virtanen hymähtää.
Ylimalkaan pienlehtiä myytiin tuolloin kädestä käteen rocktapahtumissa ja kapakoissa.
Omakustanteista laitettiin yleensä myös pikkuilmoitus Soundiin, ja ilmoituksen äkättyään ostaja tiesi sujauttaa sopivan rahasumman kirjekuoreen ja postittaa kuoren pienlehden toimitukseen.
"Tulihan niitä lehtiä lähetettyä ympäri Suomea, ja aika iso työ sekin oli", Virtanen myöntää.
Tilt-Zeitungin taru päättyi, kun sen tekijät lähtivät tekemään kuka mitäkin ja minnekin. Esimerkiksi Röyhkä oli päätynyt opiskelemaan Turkuun. Lehden ydinjoukko oli tekemisissä keskenään kuitenkin myös vielä 1980-luvun alussa. Osa kirjoitti tekstejä Oulun kaupunginteatterin nuorisokabareehen ja Oulun ylioppilasteatterille, osa soitti 500 kg lihaa -yhtyeessä.
"Lehden tekeminen oli tietynlainen välivaihe, tosin aika tärkeäkin minulle. Kirjoitin siihen aikaan ensimmäistä romaaniani", Röyhkä sanoo.
"Sai sillä ihan mukavasti mainetta ja kunniaa, ja se toimi ponnahduslautana myöhemmille tekemisille", Virtanen arvioi.
"Aku-Kimmo Ripatin muistan sanoneen, että kyllähän nämä lehdet surkeilta näyttävät, mutta jonkin ajan kuluttua tullaan kysymään, ketkä näitä tekivät."
Artikkelin lähde Kaleva