Heikura-keskeistä elämää

Esko Aho Kaleva
Oulu Tämän päivän tavallinen oululainen ei tiedä mitään kaupunginarkkitehti Martti Heikurasta (1909-1963). Silti moni on saattanut elää lapsesta saakka hyvinkin Heikura-keskeistä elämää.
Heikura edusti niitä alansa ammattimiehiä, joista ei ole liikoja messuttu, vaikka hänen vaikutuksensa sodanjälkeisen Oulun jälleenrakentamiseen oli merkittävä.
Uransa alkuvaiheissa Heikura suunnitteli monia rintamamiestalojen tyylisiä asuintaloja ja rakennuksia pienteollisuudelle.
"Vielä 1950-luvun alussa hänen tuotantoonsa kuuluivat niukat harjakattoiset puurakennukset. Ne jäivät pois varsinaisen jälleenrakentamiskauden jälkeen. Sitten kerrostalot ja koulut olivat pääosassa", määrittelee Heikurasta taidehistorian pro gradu -tutkielman tehnyt helsinkiläinen arkkitehti Jonas Malmberg.
Malmbergin gradun otsikko on Oulun kaupunginarkkitehti Martti Heikura - Puukaupungista Pohjois-Suomen keskukseksi.
Heikuran tuotantoa Malmberg kuvailee varmaotteiseksi, arkiseksi käyttöarkkitehtuuriksi.
Rakentaminen vastasi aikansa tarpeisiin. "Se on myös kestänyt sekä esteettisesti että teknisesti hyvin."
"Rintamamiestalojen yhteydessä on sanottu, että ne edustivat Suomessa ensimmäistä oikeaa ja laajalle levinnyttä funktionalismia. Silloin tehtiin tarkoituksenmukaisia rakennuksia tarkoituksenmukaisista materiaaleista mahdollisimman taloudellisesti."
Heikuran edustamalle 1950-luvun tyylille ei ole tarvinnut keksiä omaa nimitystä.
"Funktionalismiahan se tietysti on, mutta siitä puuttuvat Keski-Euroopasta meille 1930-luvulla rantautuneet ’uljaan funkiksen’ tyylipiirteet, kuten nauhaikkunat, puutarhakatot ja pilareilla seisovat rakennukset."
Pula-ajan takia 1950-luvun rakentaminen oli koko maassa silmiinpistävän yhtäläistä.
"Silloin oli saatavilla tiiltä ja puuta, sillä hyvä. Nauloistakin oli Karjasillan ensimmäisiä rakennuksia tehtäessä pula."
Kaupunginarkkitehtina Heikura huolehti uransa alkuvaiheessa myös kaavoituksesta.
Nykyään kaupunginarkkitehti pääasiassa tilaa suunnittelua, mutta Heikuran aikaan hän oli sen lisäksi suunnitelmien tuottaja.
Toimiminen yhtä aikaa sekä virkamiehenä kaavoittamassa että rakennusten suunnittelijana omassa toimistossa ei tulisi enää kysymykseen, mutta 1950-luvulla se oli Malmbergin mukaan yleinen käytäntö ja maan tapa.
"Näin olen päätellyt, vaikka en ole juuri tätä arkistolähteistä löytänyt. Helsinki oli ilmeisesti ainoa kaupunki, joka kielsi kaupunginarkkitehdilta sivutyöt. Sen takia hänelle maksettiin myös suurempaa palkkaa. Mutta tämä tapahtui jo ennen sotia, kun Helsingin kaupunginarkkitehtina toimi Gunnar Taucher."
Heikura oli laatinut myös Peltolan ja Karjasillan ensimmäiset asemakaavat, ja Karjasillalle Heikura suunnitteli 1945-1954 oman toimistonsa nimissä kahdeksan kolmikerroksista kivitaloa ja kaupungin virkamiehenä seitsemän matalampaa puukerrostaloa.
Pääosa Heikuran Oulun kaupungille tekemistä töistä oli julkisia rakennuksia, erityisesti kouluja, joita syntyi kymmenkunta.
"Samantyyppisiä kouluja piirsivät monet nimekkäätkin suomalaiset arkkitehdit. Suunnitelmien samankaltaisuus oli silmiinpistävää ja rakennuksia voisi kuvailla aivan samoilla laatusanoilla", Malmberg arvioi.
Muista Heikuran piirtämistä julkisista rakennuksista merkittävimpiä olivat Oulun NMKY:n monitoimitalo (1951) ja Muhoksen kunnantalo (1955).
Tuomiokirkon itäpuolelle kaupunginarkkitehti suunnitteli kerrostalokorttelin, jonka talojen julkisivuja elävöittivät ajalle tyypilliset erkkerit.
Heikuran 1950-1960-luvuilla piirtämät kivirakenteiset kerrostalot ovat edelleen olennainen osa Oulun kaupunkikuvaa, vaikka monet niistä, varsinkin Tuiraan ja Heinäpäähän rakennetut, on jo purettu.
Viimeksi katosi keskustaan rakenteilla olevan Valkea-kauppakeskuksen tieltä Heikuran suunnittelema kerrostalo, jossa kaupunginarkkitehti itsekin asui ja työskenteli.
Käyttörakennuksiksi miellettyjä taloja on Malmbergin mielestä myös muokattu kovakouraisesti.
"Esimerkiksi Raatin uimahalli katsomoineen oli valtakunnankin mittakaavassa kiinnostava, melko varhainen uimahalli, mutta se muuttui laajennusten mukana ulkoasultaan tunnistamattomaksi."
"Niukoilla yksityiskohdilla tehdyt kerrostalot menettävät tavattoman paljon, jos ikkunat ja ovet vaihdetaan, julkisivujen ilmeikkäät rappaukset korvataan lämpörappauksin, parvekkeet suurennetaan ja lasitetaan - ehkä porrashuonekin muokataan hissillä. Rakennukset eivät ole sen jälkeen enää miltään aikakaudelta", Jonas Malmberg sanoo.


Alvar Aalto -säätiön rakennusperintöyksikössä työskentelevä arkkitehti Jonas Malmberg luennoi kaupunginarkkitehti Martti Heikurasta ja jälleenrakennuskauden Oulusta kaupunginkirjaston Pakkalan salissa huomenna keskiviikkona 7.5. kello 19.

Artikkelin lähde Kaleva