Artikkelin lähde Kaleva
Kuvataiteilija Kaija Elon (s. 1949) elämänmakuiset akvarellit täyttyvät arkipäivän tarinoista. Pitkään Iissä asunut, sittemmin Kuortaneella vaikuttanut ja nyt juurilleen Turkuun palaava Elo vangitsee siveltimellään pieniä hetkiä ja harmonisia näkymiä.
Hän kuvaa muun muassa kaupunkimiljöötä, siellä kulkevia ihmisiä ja rakennettua ympäristöä sekä merellisiä ja puistomaisia maisemia, erämaatakaan unohtamatta.
Vuodenajoilla ja paikallisuudella on Elon ilmaisussa keskeinen roolinsa. Värit, sävyt ja valot varioituvat kesästä talveen. Maalauksissa esiintyvät paikat ovat etenkin oululaisille ja iiläisille hyvinkin tuttuja. Kuvaamalla historiallista rakennuskantaa ja puistomaisia näkymiä Elo ottaa samalla kantaa siihen, mikä kaupunkikuvassa hänen mielestään on tärkeää.
Elon taiteilijaparina näyttelyssä esittäytyy itselleni uusi, mutta kiinnostava tuttavuus, lapinlahtelainen kuvanveistäjä ja taidevalaja Kirsi Siponen (s. 1969). Ilmeikkäät lehmät ja lystikkäät lapset mukailevat Elon lempeää elämänpirtaa, mutta taimmaiseen huoneeseen sijoitetut pienoisveistokset toimivat muun kokonaisuuden kontrastina.
Siposen pronssisissa ihmishahmoissa ilmentyy elämän synkempi ulottuvuus, ihmisenä olemisen raadollisempi pohdinta. Vaikeista tunteista ja karikkoisista tarinoista kertovat veistokset hätkähdyttävät rauhaa ja kauneutta esiin nostavien teosten rinnalla. Näyttelyssä on läsnä Jin ja Jang, kaksi maailmassa alati liikkeessä olevaa ja toisiaan täydentävää vastavoimaa. Mikään asia ei ole täysin kumpaakaan.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva