Artikkelin lähde Kaleva
Matti Kallio-Koski. Voimalaitosrakentamisen parissa pitkän uran tehnyt diplomi-insinööri Matti Kallio-Koski kuoli 19. huhtikuuta Oulussa. Hän oli syntynyt 1.1.1920 Viitasaarella. Metsänhoitajaisän työn vuoksi perhe asui myöhemmin sekä Rovaniemellä että Oulussa.
Kallio-Koski kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1938. Hän hakeutui samana vuonna opiskelemaan Helsingin Teknillisen Korkeakoulun rakennustekniikan osastolle. Hän jatkoi opintoja mahdollisuuksien mukaan koko sodan ajan ja valmistui diplomi-insinööriksi syksyllä 1945.
Asepalveluksen Kallio-Koski suoritti 1938-39 Riihimäen kenttätykistörykmentissä sekä RUK:ssa Haminassa.
Talvisodan aikana Matti Kallio-Koski palveli kenttätykistörykmentin jaosupseerina ja välirauhan aikana raskaan patteriston jaosupseerina. Kesällä 1941 alkoi jatkosota, joka johti hänet pitkälle sotaretkelle: Suomussalmen kautta Uhtualle, sitten Kannakselle ja vielä Lapin sotaan. Kannaksen taisteluiden loppuvaiheessa hänet määrättiin patterin päälliköksi. Heti sodan jälkeen hänelle myönnettiin kapteenin arvo.
Kallio-Koski teki elämäntyönsä Pohjolan Voima Oy:ssä. Työsuhde alkoi tammikuussa 1946. Voimalaitosrakentajan ura alkoi Kemissä Isohaaran voimalaitoksen rakentamisella. Hän opiskeli myös tunnelirakentamisen tekniikkaa Sveitsissä ja Norjassa.
Suunnittelijana, rakentajana ja vastaavana johtajana Kallio-Koskella oli tärkeä asema Pohjolan Voima Oy:n seitsemän vesivoimalaitoksen ja kahden lämpövoimalaitoksen toteuttamisessa. Oman insinööritoimistonsa kautta hän suunnitteli lisäksi muun muassa useita pienempiä voimalaitoksia Pohjois-Ruotsiin sekä useita kerros- ja rivitaloja Pohjois-Suomeen. Hän jatkoi eläkkeelläkin vesivoimalaitoksiin liittyvissä konsultointitehtävissä.
Kallio-Koski muistetaan yhä yhtiössä johtajana, jonka ovi oli aina auki ja joka kohteli kaikkia ihmisiä samanarvoisina asemasta tai tehtävästä riippumatta. Hänellä oli laaja elinkeinoelämän verkosto. Hän loi myös suhteet toisiin vesivoimarakentajiin.
Kallio-Koski oli Voimalaitosrakentajain liiton puheenjohtaja 1978-1981 ja sitä ennen varapuheenjohtaja. Suurpadot Suomen osasto ry:ssä hän toimi aktiivisesti. Rotaryklubin jäsen hän oli liki 50 vuotta.
Kiivaimman työuran aikaan Mattia kohtasi myös suuri suru: Sirkka-vaimo kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen keväällä 1955, ja Matti jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Kolmentoista leskeysvuoden jälkeen hän avioitui uudelleen. Tästä avioliitosta syntyi tytär. Lapset ja lastenlapset olivat hänelle tärkeitä.
Erkki Alakontiola
Pentti Savolainen
Birger Ylisaukko-oja
Artikkelin lähde Kaleva