Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Oulu Tällä kertaa kempeleläinen kuvataideharrastaja Riitta Polvi-Karjalainen on ollut liikkeellä tarpeeksi varhain. Kun Oulun taidemuseo ensimmäisen kerran vuonna 2009 järjesti Omat seinät -näyttelyn, hänen työnsä jäi vaille sijaa.
"Olin oven takana kaksi minuuttia yli kymmenen ja en enää mahtunut mukaan. Nyt olin paikalla puoli yhdeksän jälkeen."
Ihan ensimmäinen Polvi-Karjalainen ei ison akvarellinsa kanssa silti ollut. Piritta Grönholm oli paikalla hetkeä ennen. "Tulin maalaus ja Kaleva kainalossa ja istuin lukemaan."
"Minä olin täällä vartin yli kahdeksalta, mutta kun ketään ei näkynyt, en minäkään kehdannut jäädä", tunnustaa edellisten kanssa jonon keulilla oleva Merja Tyynismaa. "Mentiin miehen kanssa sitten kahville."
Tyynismaan jalkojen juuressa valkoisessa tikkikankaisessa pussissa on valokuva oman pihan unikosta.
Tunnelma odottajien joukossa on leppoisa.
"Tämä on myös sosiaalinen tapahtuma", toteaa samassa ryppäässä seisova Risto Koivikko. "Viimeksikin kimpassa ripusteltiin töitä."
"Niin. Ei meistä kukaan ole tuntenut toistaan aiemmin, mutta niin on vain tässä odotellessa ystävystytty", Polvi-Karjalainen sanoo.
Mitä Omat seinät -näyttelyltä sitten odotetaan? Myyntiäkö?
"No mikä ettei!" Koivikko huudahtaa. "Minä jätän teoksen viereen yhteystietoni. Jos tämä teos ei sytytä niin kenties jokin muu tekemistäni."
Sana aiotaan panna kiertämään. "Puhelinlangat on kuumina, kun soitellaan sukulaisille, että minun taidetta on Oulun taidemuseon seinällä!" naiset nauravat.
Kun ovi avautuu tasan kello 10, pitkäksi venähtänyt jono valuu sujuvasti sisään valitsemaan paikkaa kahden salin seinältä. Kello 11 mukaan mahtuu enää veistoksia.
Artikkelin lähde Kaleva