Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski Kaleva
Oulu Kempeleenlahdella Kiviniemen kaupunginosan edustalla sijaitseva Selkäsaari on kasvanut maan nousemisen myötä vuosien kuluessa kivikkoisesta karikonnyppylästä pieneksi saareksi.
Oululaisten paremmin Surmankarina tuntema saari on talvisin suosittu retkikohde, mutta kesällä sen valtaavat linnut.
Saari on Oulun kaupungin omistuksessa ja se on osa vuonna 1985 perustettua yksityistä Kempeleenlahden luonnonsuojelualuetta.
Yhteensä 160 hehtaarin laajuinen alue on myös osa EU:n laajuista Natura-verkostoa luonto- ja lintudirektiivin mukaisena kohteena.
Matalaan ja asumattomaan saareen on maihinnousukielto 1. toukokuuta ja 15. heinäkuuta välisenä aikana. Saari, kuten muukin Kempeleenlahden luonnonsuojelualue, on kesäaikaan rauhoitettu lintujen pesinnän turvaamiseksi.
Ihmisen silmään saari ei ole juuri minkään näköinen. Sen keskellä kasvaa pajukkoa ja sivuilla ruohoa. Linnuille se kuitenkin on oikea kesäparatiisi.
Kempeleenlahti on myös vanhan Oulun alueen paras paikka lintujen tarkkailuun. Matala ranta houkuttelee Surmankarille paljon vesilintuja ja kahlaajia.
Saarella pesii useita erittäin uhanalaisiksi tai uhanalaisiksi luokiteltuja lintulajeja, kertoo Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:n puheenjohtaja Esa Aalto.
"Kenelläkään ei ole lupaa nousta kesällä saarelle, joten niitä joutuu katsomaan rannalta. Erittäin uhanalaisista lajeista olen nähnyt alueella lapasotkapariskunnan. Saarella näkee usein myös pikkutiiroja."
Vaarantuneista lajeista ristisorsa viihtyy saarella, samaten nykyään vähentynyt tukkasotka. Myös jouhisorsia on näkynyt saarella.
"Myös enemmän Lapissa viihtyvä lapinsirri pesii myös Perämerellä ja Surmankarillakin."
Aalto on bongannut saarelta myös selkälokin, jonka kanta on vähentynyt todella rajusti. Selkälokki on nykyään uhanalainen koko Euroopassa.
Saarella pesii myös monenlaisia sorsalintuja ja siellä on useita kymmeniä merihanhien pesiä. Kiikarilla näkee koskeloita, liroja, tyllejä, tiiroja sekä kala- ja harmaalokkeja. Meriharakoitakin saaren ympärillä lentelee.
Lintuparatiisiksi saaren tekevät sen matalat rantavedet, jotka tarjoavat runsaasti ravintoa kahlaajille sekä pohjasta syöville hanhille ja sorsille. Rehevällä Kempeleenlahdella on paljon ruokaa sekä hyönteis- että kasvissyöjille.
Rauhoitetulla saarella lintuja eivät häiritse ihmiset, ja sinne eivät pääse ketut ja kissat pesiä hävittämään.
Toki aivan täydellisestä rauhasta linnut eivät pääse nauttimaan. Merikotka ja ruskosuohaukka käyvät kiertelemässä saaren yllä hiukopalan toivossa.
Artikkelin lähde Kaleva