Artikkelin lähde Kaleva
Jouko Vuorjoki Kaleva
Oulu Jääkiekkoliiton aulatiloihin astelee tutun näköinen mies, jossa on aivan samaa näköä kuin 1979 ja 1980 Oulun Palloseurassa kaksi Suomen mestaruutta voittaneessa Ari Jalasvaarassa.
"Ari on isän vanhempi veli. Minun kummisetäni", Janne Jalasvaara, 29, selvittää.
"Isän nimi on Jari, ja veljessarjan nuorin on Arto, joka pelasi myös jalkapalloa."
Janne Jalasvaara on urheilullisen suvun menestynein ja kuuluisin painos. Hän syntyi ja kasvoi Oulussa. Vauvaikä Kaukovainiolla, varhaislapsuus Huonesuolla ja sitten pisimmän jakson Hönttämäessä.
Hän kävi porras portaalta läpi Kärppien juniorimyllyä, kunnes tie vei yllättäen B-junioreista Bluesin A-junioreihin Espooseen.
"Minulla meni sukset ristiin A-junnujen valmennusjohdon kanssa. Ja olihan seurassa älyttömän hyvät 1982- ja 1983-ikäluokat."
Mikä tarkkaan ottaen tapahtui?
Leijonapakki nielaisee.
"Ei kaivella vanhoja", Jalasvaara pyytää.
Nuori mies teki 17-vuotiaana kovan päätöksen ja lähti teini-ikäisenä maailmalle. Paras tuki oli kämppäkaveri Jarkko A. Immonen, joka ei siis ole sama mies kuin MM-kultaa voittanut täyskaima.
"Olihan se kova päätös lähteä äidin helmoista pois, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen se oli aivan älyttömän hyvä ratkaisu."
Jalasvaarasta on kasvanut vuosien varrella - hitaasti, mutta varmasti - kansainvälisen tason puolustaja. Vahvimmat näytöt osaamisestaan Jalasvaara on kairannut Moskovan Dinamossa, jossa hän on voittanut kaksi kertaa peräkkäin KHL:n mestaruuden eli Gagarin cupin.
"Lentokoneessa ei ollut alkoholitarjoilua, joten muistan kaiken hyvin. Fanit olivat jo Moskovan lentokentällä vastassa ja seuraavana päivän areenalla oli tilaisuus, jossa oli artisteja ja jonne myytiin lippuja", Jalasvaara kertoo.
Vuotta aikaisemmin eli kevään 2012 mestaruusjuhlissa teema oli vallan toinen.
"Niistä juhlista en muista mitään."
Jalasvaaran ura lähti oikeille raiteilleen vasta silloin, kun Blues oli saanut lähes nollatehoilla pelanneesta puolustajasta tarpeekseen. SM-liigaseuroista KalPa oli ainoa, joka osoitti mielenkiintoa 24-vuotiaaseen peruspakkiin.
"Minulle ei ollut muuta vaihtoehtoa", Jalasvaara muistaa.
Nousukiito Kuopiossa on oma tarinansa. Vajaa neljä kautta, 245 liigaottelua ja tehoin 34+57=91 nostivat Jalasvaara tasolle, joka kelpasi Moskovan Dinamolle.
"Suuri kiitos kuuluu Pekka Virralle, joka antoi vastuuta ja luotti minuun. Hänen alaisuudessaan opin kiekollista peliä ja urheilullisuutta. Minun ei tarvinnut pelätä virheitä."
Muutama päivä ennen siirtoikkunan umpeutumista tammikuussa 2011 KalPa ja Dinamo pääsivät yhteisymmärrykseen ehdoista, joilla Jalasvaara lähti sen kevään kattavalla sopimuksella itään.
Kevät osoitti, että Jalasvaara kestää myös KHL.n mittakaavassa kriittisen tarkastelun. Kauden päätteeksi syntyi kaksivuotinen jatkosopimus. Muutama viikko sitten sopimukseen sorvattiin kaksi vuotta lisää.
"Kaikki on nyt älyttömän hyvin, mistä olen älyttömän kiitollinen, mutta toivotaan, että paras on vielä tulossa", Jalasvaara heittää, mutta ei tarkenna unelmaansa.
Kärppien Juha-pekka Haataja tekee oman hyppäyksensä tuntemattomaan ensi kaudella, kun hän pukeutuu ainakin kahdeksi vuodeksi KHL-joukkue Atlant Mytishin univormuun.
"Siellä ei kannata ottaa stressiä vaan mennä avoimin mielin eteenpäin. Siellä ovat asiat hyvin, paljon paremmin kuin voisi luulla", Jalasvaara evästää.
Venäjä ja Moskova ovat tuoneet Jalasvaaran elämään uutta sisältöä myös kaukalon ulkopuolella, sillä leijonapakki on saanut etuoikeuden opetella isyyden ihanuutta.
"Kisojen jälkeen palaan Moskovaan. Siellä odottavat tyttöystävä Anna ja neljän kuukauden ikäinen Saara-tytär."
Vaikka Jalasvaaran oma Suomen residenssi on Espoossa, hän ei ole unohtanut juuriaan.
"Isovanhemmat asuvat Oulussa, ja pyrin käymään siellä ainakin kerran vuodessa."
Myös vanhoille pelikavereille Kärppien junioreissa on oma paikkansa.
"Jani Ekdahlin, Jani Pekkarisen ja Ville Vimparin kanssa olen edelleen säännöllisesti yhteydessä."
Mitkä ovat ne ominaisuudet tai piirteet, joiden ansiosta olet päässyt jääkiekkoilijana näin pitkälle?
"Äidin sanat kaikuvat vieläkin päässä. Hän sanoi, että aurinko paistaa vielä risukasaan. Hän on aina korostanut, että koskaan ei saa luovuttaa."
Artikkelin lähde Kaleva