Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Tänä vuonna juhlitaan Saima Harmajaa. Runoilijan syntymästä tuli kuluneeksi toukokuun kahdeksas päivä tasan 100 vuotta. Hän oli kuollessaan vain 23-vuotias.
Täsmälleen samanikäinen on Oulussa syntynyt laulaja ja muusikko Heta Keskinarkaus. Hänen Uinuva-yhtyeensä julkaisi äskettäin levyllisen Saima Harmajan musiikkia, Keskinarkauksen sävelmin.
Hän törmäsi Harmajan runoihin etsiessään aihetta lopputyökonserttiin Helsingin Pop & Jazz -konservatoriossa vuosi sitten keväällä.
"Silloin en osannut aavistaakaan, että se löytö johtaisi näin pitkälle. Tähdet ovat olleet oikeassa asennossa koko projektin ajan", hän iloitsee.
"Olin ehtinyt säveltää vain muutaman kappaleen, kun otin yhteyttä Saima Harmaja -seuran puheenjohtajaan Päivi Istalaan. Sitten tuli puheeksi tämä juhlavuosi ja päätimme saattaa hanketta pidemmälle ja nyt on olo helpottunut, kun levy on ulkona", Keskinarkaus jatkaa.
"Tähän menneessä palaute on ollut mahtavaa. Istalakin totesi ensimmäisen konserttimme jälkeen, että olemme Uinuvan kanssa tuoneet Harmajan runot 2000-luvulle."
Projekti johti niinkin pitkälle, että Heta Keskinarkaus istuu nyt seuran hallituksessa ja toimii juhlatoimikunnan jäsenenä.
Runoja varten Heta Keskinarkaus kokosi ympärilleen soittajia koulu- ja opiskelukavereistaan, joista jokainen on jo sarallaan ansioitunut jazzmuusikko. Syntyi Uinuva-orkesteri, jossa soittavat islantilainen kitaristi Sigurdur Rögnvaldsson, basisti-sellisti Juho Kanervo, kosketinsoittaja Mikael Myrskog ja rumpali Anssi Tirkkonen. Myrskog ja Tirkkonen ovat myös oululaisia.
"Yhtyeen nimen löytäminen ei ollut helppoa. Harkitsin pitkään, ja halusin ehdottomasti, että sen pitää liittyä Saimaan jollain tavalla. Uinuva loksahti sitten paikoilleen."
Yhteisen taustan lisäksi muusikot valikoituivat projektiin esteettisen soittotyylinsä ja -taidon perusteella. Yhteisessä sovitustyössä jäi usein musiikkitermitkin sivurooliin.
"Pojat ovat oppineet tässä parin vuoden aikana todella hyvin tulkitsemaan minun sielunmaisemiani ja mielikuviani. He ymmärtävät heti, jos haluan sävelmään jotain unenomaista - jotain veden pisaroiden tippumista. Sigurdille olen lisäksi kääntänyt runot vielä englanniksi", Heta Keskinarkaus kertoo.
Saima Harmajan runoja on aiemmin säveltänyt muun muassa raahelainen Harmaja-yhtye. Keskinarkauskin tiesi, että vanhojen runojen tuominen tähän päivään ei ole ihan riskitöntä.
"Totta kai mielessä kävi pelon häivähdys. Etenkin kun ajattelin, että vanhemmilla lukijoilla on jokin ennakkokäsitys, miltä Harmajan runot pitäisi kuulostaa."
"Tämä on kuitenkin minun näkemykseni näistä runoista. Uskon, että minulla on oikeus siihen, kuten kaikilla muillakin. Jos olen tuonut runoja kuulijalle läheisemmäksi, niin silloin olen onnistunut. Lähtökohta on ollut se, että haluan tehdä kunniaa hänelle, niin hyvin kuin omilla taidoilla kykenen", hän toteaa.
Levy sisältää pääosin runoja Harmajan 80 vuotta sitten ilmestyneeltä Huhtikuu-kokoelmalta, vain muutama on sen ulkopuolelta. Säveltäjän oma suosikki on päiväkirjoista löytynyt En kuulu tänne -runo.
"Pystyn hyvin samaistumaan tämän nuoren naisen ajatusmaailmaan. Ne tuntuivat heti omilta. Olen itsekin joskus sortuvainen samanlaiseen maailmantuskaan. Melankolisuus, herkkyys ja haaveellisuus yhdistettynä voimakkaaseen taisteluun ja voimaan ovat olleet osa minuakin pienestä pitäen", Keskinarkaus sanoo.
"Edellä mainitun runon tekee minulle läheiseksi sen ulkopuolisuuden tunne. Kertosäkeessä sanotaan: Mä yksin kaihoan elämää / kai muille riittävi leikki tää. Siihen sisältyy kokemus pinnallisesta maailmasta, jossa ihmisten pitäisi välillä pysähtyä kuuntelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin."
Runoilija Saima Harmajan ennenaikainen kuolema saa miettimään kaiken katoavaisuutta.
"Olen lukenut hänen päiväkirjojaan ja ne ovat vieneet välillä todella mukanaan. Totta kai mietin samaa omalle kohdalle. Koskettaa syvältä, kun lukee tekstejä, joissa on selvää, että kirjoittaja tietää kuolevansa. Se saa myös hyvin kiitolliseksi", Keskinarkaus sanoo.
"Toivonkin, että tämän musiikin avulla ymmärtäisimme nauttia pienistä asioista, ja kehittäisimme itseämme, ilman että se olisi muilta pois."
Artikkelin lähde Kaleva