Artikkelin lähde Kaleva
Pauli Korhonen. Baritonitorvensoittaja Pauli Korhonen kuoli Oulussa 19. toukokuuta. Hän oli syntynyt 31.5.1928 Lappeenrannassa.
Oikealle taiteilijalle taide on enemmän kuin elämä. Baritonitorvensoittaja Pauli "Pate" Korhoselle musiikki merkitsi juuri tätä. Se tarjosi mielekkyyttä vanhuuteen, hyviä ystäviä ja siirsi viimeisen iltasoiton päivämäärää kauemmas, kun terveys alkoi iän mukana heiketä.
Korhonen uskalsi elää pelottomasti ja täydesti, vaikka entistä useammin hän joutui viime vuosina ottamaan vauhtia Oulun yliopistollisesta sairaalasta jatkuvien keuhkokuumeiden takia.
Muutama viikko sitten Korhosen ääni kuului jälleen sairaalasta. Hän tiedusteli, että muistanhan tulla soittamaan baritonitorvea hänen 85-vuotisjuhlakonserttiinsa, kuten olin syksyllä luvannut.
Mieleen palautui 70-vuotisjuhlakonsertti, jonne kutsu kävi niin ikään sairaalasta käsin. Mies oli juuri saanut sydäninfarktin.
Hänet oli elvytetty sähköllä ja sen jälkeen leikattu. Silti ei tullut kysymykseenkään, että hän olisi peruuttanut vaativan solistiesiintymisensä Oulun kaupungintalon juhlasalissa parin kuukauden päästä.
Pian tuon kokemuksen jälkeen keskustelimme lyhyesti kuolemasta, olihan elvytetyllä siitä omakohtainen kolmen minuutin kokemus. Korhonen kertoi että mitään ei näkynyt, ei valoa eikä vastaanottajia, mutta tämän jälkeen hän ei enää pelkäisi kuolemaa.
Korhonen ei kuulunut kirkkoon, mutta hänen olemuksensa välitti ihmisrakkauden, omistautumisen, ystävyyden ja oikeamielisyyden evankeliumia. Hän oli ehtinyt kokea aikaisemmassa elämässään kovia eikä ollut ketään ensimmäisenä tuomitsemassa.
Sen sijaan soittamiseen liittyvistä asioista hän antoi kyllä möreän mielipiteensä kuulua Oulun työväen soittokunnan, nykyisen Tervakaupungin puhaltajien harjoituksissa.
Muutenkin Korhonen seurasi aktiivisesti maailman menoa ja otti terävästi kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin nimenomaan musiikin ja puhallinmusiikin aloilta.
Erityisen lämpimiksi äänenpainot muuttuivat, kun puhe kääntyi hänen entiseen vaimoonsa, kahteen tyttäreensä ja lapsenlapsiinsa - ja ylipäänsä kaikkiin nuoriin puhallinsoittajiin, jotka olivat päässeet urallaan eteenpäin.
Korhonen kai näki heissä itsensä 13-vuotiaana värväytymässä 1942 soitto-oppilaaksi Ratsuväkiprikaatin soittokuntaan, jossa hänen oma isänsä työskenteli rumpalina. Sota-aikana Korhonen kiersi Itä-Karjalaa ristiin rastiin soittokunnan riveissä.
Myöhemmin hän työskenteli ympäri Suomea; oli rakentamassa voimalaitoksia ja toimi sähköasentajana.
Monien eri puhallinkokoonpanojen jälkeen Korhonen päätyi Oulun työväen soittokuntaan 1962.
Perjantaina tasan puolen päivän aikaan vanhan baritonitaiteilijan tuhkauurna lasketaan Oulun hautausmaan uurnalehtoon. Hänen sotilassoittajaveljensä puhaltaa signaalitorvella Suomen armeijan iltasoiton.
Paten ystäviä ja soittokavereita kutsutaan paikalle.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva