Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Kinetik-yhtye tunnettiin aiemmin nimellä Kinetik Control.
Sen ensimmäinen minialbumi, Enslaving the Audio, nauhoitettiin Oulussa Q-Studiolla sekä omalla kotistudiolla talvella 2006. Ep herätti kiinnostusta Euroopassa, esimerkiksi englantilainen Metal Hammer -aikakauslehti valitsi yhtyeen kuukauden tulokkaaksi lokakuussa 2007.
Paljon on vettä virrannut tuon jälkeen. Nyt nimi on lyhentynyt, kokoonpano vakiintunut ja tyyli muuttunut entistä melodisempaan. Yhtyeeltä julkaistiin vastikään kolmas pitkäsoitto Live to work and work to die.
Yhtye itse pitää ajankohtaa uutena alkuna.
Bändin perustaja ja mies biisien takana on Lumijoella ja Limingassa varttunut Sauli Vuoti.
"Siellä tunsin itseni aika ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, mutta se antoikin minulle aikaa tehdä musiikkia ja kirjoitella. Sain siis pohjan taiteen tekemiseen", hän kiittelee.
Rummuissa on hänen lapsuudenystävänsä ja sielunveljensä samoilta lakeuksilta, Jarkko "Jake" Luukkonen. Muut bändin jäsenet ovat Andy Velin, kitara, Teemu Koskinen, basso ja Harri Hytönen, kitara.
Vaikka bändi ilmoittaa kotipaikakseen Vantaan, yksikään jäsen ei ole sieltä kotoisin.
"Meiltä löytyy porukasta poliisi, luottokunnan asiamies ja yksi ammattimuusikko", Vuoti naurahtaa. Hän itse on Oulun yliopistosta väitellyt kemian tohtoriksi vuonna 2007.
"Meillä on hieno tekemisen meininki, eikä ryhmässä ole opportunisteja. Tunnemme olevamme hieman erilainen bändi. Meillä on omat arvot, erilainen kulttuuri ja tapa tehdä asioita", hän jatkaa.
Sama asenne kuuluu myös bändin tuotannossa. Uunituore albumi, Live to work and work to die, ottaa nimensä mukaisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.
"Ihmisiä tuntuu nykyisin kiinnostavan vain raha ja omaisuuden haaliminen. Pinnallisuus on vallitseva arvo ja työ on elämän keskipiste", Vuoti luettelee.
"Se, että työelämässä uskotaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa, ja jokainen on korvattavissa, ei pidä ollenkaan paikkansa yksityiselämässä. Jokainen on uniikki ystäviensä ja perheensä parissa ja se usein unohtuu", hän jatkaa.
Työn yliarvostuksen sijaan Vuoti peräänkuuluttaa juuri pehmeitä arvoja.
"Talous, joka perustuu loputtomalle kasvulle, ei voi olla mitenkään mahdollista. Länsimaisissa kulttuureissa meillä on jo nyt enemmän kuin oikeasti tarvitsemme. Rakkaus on paljon tärkeämpi asia kuin raha. Se tuo oikeaa onnellisuutta", hän toteaa.
Sama pinnallisuus on Vuotin mielestä tarttunut mediaan ja populaarimusiikkiin. Hän on hieman pettynyt, että sisällön syvällisyys ja sen arvostus esimerkiksi radiosoitossa on niin vähäistä. Muun muassa YleX on viitannut kintaalla Kinetikin musiikkiin.
"Siellä soitetaan mieluummin huithapelia kuin musiikkia, jossa olisi taiteellista kunnianhimoa ja lyyristä sanomaa", hän arvostelee.
"Tuo on sinänsä harmi, koska meidänkin musiikkimme on parempaa kuin koskaan ennen."
Hän moittii radioita jopa epäpatrioottisuudesta.
"Tietysti kanavilla on journalistinen vapautensa, mutta pitääkö bändin hakea kannuksensa ensin jossain muualla, ennen kuin se voidaan ottaa soittoon?" hän kyselee.
"Suomessa kotimainen, englanninkielinen musiikki on samalla viivalla ulkomaisen musiikin kanssa, joka on jo valmiiksi hittimusiikkia. Amerikassa levy-yhtiötyypit ovat meille ihmetelleet, että miten on mahdollista, että Suomen kaltainen pieni maa ei tue omia yhtyeitään. Siellä jopa oman osavaltion bändejä tuetaan erittäin voimakkaasti, joten heidän on vaikea käsittää tätä suomalaista mentaliteettia", Vuoti jatkaa.
Kaikki suomalaisessa musiikkibisneksessä mukana olevat pienemmät bändit tunnistavat kyseisen ongelman.
"Meitä on paljon tässä samassa jamassa. Miten voi syntyä Rasmuksen, HIM:in tai Sunrise Avenuen kaltaisia menestystarinoita, jos ensin edes Suomessa ei saa mahdollisuutta?" hän ihmettelee.
Kinetik solmi juuri Sony Music Liven kanssa keikkasopimuksen, joka toivottavasti vie yhtyettä suoraan suuremmille lavoille. Samoin uusi levy tullaan julkaisemaan elokuussa Yhdysvalloissa.
"Saapa nähdä, mitä nuo kuviot poikivat. Järkevintä meidän olisi päästä isompien nimien lämmittelijöiksi", Vuoti sanoo.
"Mutta se on selvä, että periksi emme anna. Musiikin tekemisen palo niin suuri, että puskemme läpi vaikka harmaan kiven."
Artikkelin lähde Kaleva