Pesosesta Tuiran kirkkoherra

Antti Ervasti Kaleva
Oulu Tuiran seurakunnan kirkkoherraksi valittiin sunnuntaina teologian tohtori Niilo Pesonen. Hän sai vaalissa
816 ääntä eli 65 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Toiseksi tuli Ari-Pekka Metso
269 äänellä ja kolmanneksi Jouko Lankinen 177 äänellä.
Ääniä kirkkoherran vaalissa annettiin kaikkiaan 1 259. Niistä ennakkoääniä oli 656, ja sunnuntaina äänestyspäivänä äänensä antoi 603 ihmistä. Äänestysprosenttina se merkitsee neljää prosenttia. Edellisissä Tuiran seurakunnan kirkkoherranvaalissa vuonna 1989 äänestysprosentti oli kuusi.
Tuiran seurakunnassa on 31 238 äänioikeutettua, ja se on Suomen kahdeksanneksi suurin seurakunta.
45-vuotias Pesonen toimii tällä hetkellä Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntadekaanina.
"Olen ollut Tuirassa pappina kymmenen vuotta ja asunutkin lapsena siellä. Paikka on minulle hyvin tuttu. Työntekijät ja seurakuntalaiset ovat tuttuja, vaikka paljon on toki muuttunutkin."
Koska Tuira on iso, paljon nuoria ihmisiä käsittävä seurakunta, Pesonen pitää haasteenaan suuren ihmismäärän kohtaamista.
"Tuirassa on tehty erinomaista työtä, eli pohjat ovat hirvittävän hyvät olemassa. Maallikkoutta ja vapaaehtoisuutta tulee aktivoida. Seurakunnassa pitää miettiä, miten voimme olla mahdollisimman paljon mukana ihmisten arjessa. Yhteistyötahot, kuten partio, sairaalat, koulut ja vanhainkodit ovat tässä valtavan tärkeitä."
Yhä lisääntynyt kirkosta eroaminen on ollut seurakuntien viime vuosien maanvaiva. Tuiran seurakuntaa se on koetellut erityisen kovasti.
"Kyllä se on nimenomaan Tuiran seurakunnalle selvä haaste. Tärkeää on pitää kiinni kirkon perussanomasta, mutta täytyy myös olla avoimuutta toimia eri tavoin ihmisten kanssa. Koetamme seurakunnan henkilökunnan kanssa tavoittaa paikkakuntaa vaihtavat nuoret seurakuntalaiset. He yleensä ovat niitä, jotka herkimmin ovat eroamassa kirkosta."
Pesonen on syntyisin Oulun Puolivälinkankaalta ja hänen perheeseensä kuuluvat vaimo ja neljä lasta. Hän kuuluu herännäisten eli körttiläisten lahkoon.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva