Merenkäynti kiehtoo eläkeläistä

Janne Taanila Kaleva
Oulu "Minäkin olen Toppilansalmen vedellä kasteltu", sanoo vastikään virastaan eläkkeelle jäänyt pastori Raimo Salonen.
Salonen toimi pitkään pappina Kiimingin seurakunnassa, kunnes päätti yhdistää lapsuuden haaveensa ja hengellisen kutsumuksensa.
Salosesta tuli Merimieskirkon nimikkolaivakuraattori eli seilaava merimiespappi.
Salosen merellinen sielu syntyi jo nuorena, kun hän työskenteli Kellon Kiviniemessä kalastajien apupoikana ja sittemmin postia jakavana laivalähettinä vilkkaassa Toppilansalmen satamassa, joka vielä silloin oli laivoja täynnä.
"Merellisyys on voinut välittyä myös äidinmaidosta, sillä äitini isä oli hinaajan kippari ja oma isäni teki elämäntyönsä laivojen konemiehenä", Salonen kertoo.
Salosen äiti ei kuitenkaan halunnut, että poika lähtisi merille, joten hän lähti tekemään uraa teollisuuden, kaupan ja liike-elämän palveluksessa.
Salonen koki hengellisen herätyksensä vasta myöhemmällä iällä, minkä myötävaikutuksesta hän luki itsensä papiksi Helsingin yliopistossa.
Omistautuneen hengellisen työnuransa jälkeen Salonen jäi viime vuonna kappalaisen virastaan eläkkeelle, ja sen myötä vapaa-aikakin lisääntyi.
Kaipuu merille heräsi entistä vahvempana ja Salonen palasi sinne minne tunsi kuuluvansa: merille.
2010 kesällä maailman suurin perinteinen purjealus, venäläinen koululaiva Sedov, vieraili Oulussa. Salonen yritti päästä katsomaan laivaa, mutta ei väenpaljouden takia päässyt tutustumaan siihen lähemmin.
Hän pyöräili Toppilan satamaan ja näki Oulu-laivan, joka oli lähdössä saattamaan Sedovia. Salonen pyysi päästä mukaan, ja hänet laskettiin kannelle. "Siitä se ystävyys sitten lähti, ja siitä saakka olen toiminut Oulu-laivalla pappina", Salonen kertoo.
Koska Oulu-laivan toimintaa pyörittää yhdistys, on laivan toiminnassa mukana ihmisiä monilta elämän eri osa-alueilta.
Salonen myöntää, ettei Oulu-laivalla välttämättä tarvittaisi omaa pastoria, mutta hänelle laivan pappeus on kunnia-asia.
"Tunsin myös jollain tavalla, että pappeuteni Oulu-laivalla oli myötätuulessa, ja se sai positiivisen vastaanoton muiltakin", Salonen sanoo.
Oulu-laivalla onkin sittemmin järjestetty perinteisten jouluhartausten lisäksi kirkollisia toimituksia häistä hautajaisiin.
Laivapappeudesta intoutuneena Salonen hakeutui Merimieskirkon koulutukseen, jonka myötä hänellä oli mahdollisuus päästä toteuttamaan hengellistä vakaumustaan muillekin aluksille.
"Kun ennen laivat saattoivat jäädä satamaan pariksikin viikoksi, nykyään ne pistäytyvät satamassa vain parin tunnin ajan ja jatkavat sitten matkaansa."
Merenkulkijan työ on muuttunut paljon, ja siksi kirkonkin pitää mukautua tilanteeseen. Jos ennen seilorilla oli aikaa tulla kirkkoon, on nyt kirkon mentävä merille.
Vastikään Salonen nimettiin Urho- ja Kontio-jäänmurtajien viralliseksi nimikkolaivakuraattoriksi.
Tähän saakka Salonen on ollut enemmän kuin tyytyväinen tehtävistään, ja sanookin ympyrän tapaa sulkeutuneen:
"Nuorempana talvi erotti minut satamatyöstä, mutta nyt saan olla mukana tekemässä Oulusta merikelpoista kaupunkia talvellakin", Salonen sanoo.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva