Me Mörttiset

Harrastajateatteria
Kopperoteatteri: Mummun
saappaassa soi fox.
Käsikirjoitus Sirkku Peltola. Ohjaus Sanna-Maija Karjalainen. Korvenkylän nuorisoseura.

Sirkku Peltola kirjoitti jo 12 vuotta sitten niin hyvän näytelmän vanhemmuuden ja kasvatuksen kriisistä, että se toimii tänäkin päivänä.
Äiti ja isi ovat ihan pihalla siitä, mitä perheen mukuloille kuuluu.
17-vuotias Janita (Emma Väättäri) sanoo Hä? ja pikkuveli Tarmo (Sofia Harju) Tä?
Hätähän heillä on, mutta sitä eivät Veini Mörttinen (Hannu Heikkinen) ja hänen vaimonsa Moonika Faven-Mörttinen (Marja Kivelä) ihan hoksaa.
Mainio komedia näyttää, kuinka asiat voivat olla sotkulla, vaikka kaikki on päällisin puolin pullaa ja kaakaota. Teksti on täynnä (dis)kommunikaation kukkasia.
Tytär häärää mitä häärää keksityn identiteetin ottaneen poikaystävän Jonin kanssa ja koulukiusattu Tarmo-poika potkii palloa mielikuvituskaverinsa Ukin seurassa.
Eikä opettajallakaan (Mikko Finnig) mene niin kuin Strömsössä.
Esitys tarjoaa Peltolan luistavaa dialogia, uskottavan höpsöjä vanhempia sekä omatoimista nuorisoa.
Pullamössösukupolven jälkipolvi jättää vanhempansa kotiin mussuttamaan.

Peruukit eli
persoonalliset tukkalaitteet ovat toimiva idea tyypitellä Mörttisiä. Me Mörttiset ovat kuin Simpsonit.
Tötterötukka Hannu Heikkinen isänä on loistava karikatyyri. Polkkatukkainen äiti komppaa kaikkia.
Emma Väättäri ja Sofia Harju ovat suunnilleen omanikäistensä rooleissa. Kivasti kumpikin esittää passiivisen vastarintansa. Väättärin itkumonologi väliajan jälkeen on koskettava ja tärkeää tekstiä.
Sirkku Peltola on fiksu: paistos on maukkaampi niellä huumorilla voideltuna.
Eeva Kauppinen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva