Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Ylivieska Tässä he ovat. Kirjailija Eero Pokela ja kirjan päähenkilö Erkki Kekolahti. Heidän yhteisen työnsä tuloksena on syntynyt yhteinen maali, Neuroosi, joka on kirja selviytymisestä.
Ylivieskalainen Erkki Kekolahti, 67, bongasi kirjailijaksi tietämänsä Eero Pokelan, 68, tilanteessa, jossa monikristitty Pokela oli laskeutunut saarnapöntöstä. Kekolahti meni esittämään Pokelalle, että tämä ryhtyisi kirjoittamaan kirjaa hänestä.
"Sanoin kirjoittavani, kun pääsisin sisälle henkilöön. Aihepiiri taidoillani oli vaikea, siihen olisi tarvittu psykologi tai psykiatri. Pelkäsin tuhoavani enemmän kuin pystyisin rakentamaan", Pokela sanoo.
Nyt kirja on valmis. Se julkistetaan lauantaina miesten yhteisenä nimipäivänä, Eeron ja Erkin päivänä Ylivieskassa.
Selaillessaan uutta kirjaansa Pokela kertoo kokeneensa, että on pystynyt auttamaan. "Erkki on samalla avannut minulle aivan uuden maailman", hän toteaa.
Erkki Kekolahden mukaan kirjaa ei olisi koskaan kirjoitettu, ellei hän olisi selvinnyt syvistä kriiseistään voittajana.
Kekolahden kokemus työelämästä maanmittaustöissä, merillä ja taksinkuljettajana jäi noin 10 vuoden mittaiseksi, kun hän sairastui psyykkisesti. Psykoosi ja skitsofrenia veivät kolmikymppisen miehen samantien eläkkeelle.
Hän kärsi lähes 30 vuotta erilaisista pelkotiloista ja vietti aikansa neljän seinän sisällä olematta tekemisissä muiden kuin ammattiauttajien kanssa.
Itsemurhaa hän yritti kaksi kertaa.
"Olin etsinyt Jumalaa kymmenen vuota löytämättä. Toisen itsemurhayrityksen jälkeen luovutin itseni Jumalalle. Elämä oli sata kertaa vaikeampaa kuin ennen itsemurhayritystä, mutta ei tullut enää tullut mieleen tehdä itsemurhaa", hän kertoo.
Tarkalleen 13. joulukuuta 2005 hän pääsi vapaaksi hirvittävistä pakko-oireistaan, jotka olivat invalidisoineet hänet kokonaan. Vain yksi jäi, mutta sitä ei kannata edes nimetä.
Kekolahden tie vei seurakuntayhteyteen, josta löytyi ihmisiä, jotka ymmärsivät ja halusivat auttaa, vaikka eivät olleet alan ammattilaisia. Kekolahden elämään tuli valo.
"Sain uuden elämän. Se on hyvää. Nautin ja iloitsen. Rakastan ihmisiä", Kekolahti toteaa.
Kekolahti ei kirjan päähenkilönä hae julkisuutta. "Tärkeintä on, että mahdollisimman moni huomaisi, kuinka syvältä voi selviytyä. Yksi syy kirjaan oli myös uusi kokemus psykoterapiasta, joka löytyi psykologin kanssa,"
Kirja kertoo myös Kekolahtea tukeneista seurakunnista, viranomaisista ja naapureista.
Pokelan mukaan kirja on ennen muuta oppikirja.
"Psyykkiset sairaudet räjähtävät käsiin vinoutuneessa ja sairaassa maailmassa. Toivottavasti kirjaa pystytään jakamaan luettavaksi paikkoihin, joissa se voi tehdä ennalta ehkäisevää työtä."
"Olemme oman elämämme seppiä. Olisi osattava tehdä valintoja, jotka eivät johda ongelmiin. Jos niitä tulee on hakeuduttava ammattiauttajien luokse."
Artikkelin lähde Kaleva