Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Se, että omintakeista folk-rockia soittavan oululaisen Oiva Väre -yhtyeen Osa jotain suurempaa -uutuusalbumista tuli teemalevy, ei ollut ennalta suunniteltua. Jossain vaiheessa biisit vain näyttivät pyörivän saman tematiikan, suomalaisen rakenne- ja kulttuurimuutoksen, ympärillä.
Ensimmäinen teemaa pohjustanut kappale oli Turvesoiden suuret herrat.
"Se pohjautuu isäni jaarituksiin siitä, millaista oli olla nuori mies 1970-luvulla ja vääntää metsä- ja rakennustöitä Pudasjärvellä ja itärajan takana", yhtyeen rumpali ja pääasiallinen biisintekijä Pekka Mertala kertoo.
"Jenkkiperinteessä korjataan puuvillaa ja ihannoidaan sitä aikaa. Ajattelin, että tehdään siitä suomalainen versio - vähän hirtehisesti. Käännetään vain puuvillapellot turvesoiksi."
Aluksi Oiva Väre suunnitteli teeman tiimoilta Koillismaa-ep:tä, mutta teema paisui. Koillismaakin muuttui fyysisestä paikasta metaforaksi kaikille rakennemuutoksesta kärsineille alueille.
"Levy on temaattinen kokonaisuus ihmiskohtaloista niissä osissa Suomea, joissa muuttovirta on poispäin, palvelut karkaavat kasvukeskuksiin, tehtaat siirretään halpatyömaihin, ja S-ketju sekä keskustamafia pitävät monopoliaan. Siellä vanhan polven miehet kaipaavat entisiä aikoja ja yrittävät epätoivoisesti pitää kiinni työn kautta rakentuneesta identiteetistään eivätkä ymmärrä traditioiden katkeamista ja nuorempien hinkua pois", Mertala selvittää.
"Oulukaan ei ole ulkopuolinen ilmiöstä. Kyllähän täältäkin lähtee väkeä, työpaikkoja siirtyy halpatuotantomaihin, ja Nokia lyö lappua luukulle. Ei siinä hirveän kauas tarvinnut ruveta katselemaan."
Vaikka Mertalan tekstit ottavat kantaa, mitään Palefacen Helsinki - Shangri-La -levyn kaltaista saarnaamista niiltä on turha odottaa.
Ennemminkin teksteissä tyydytään vain toteamaan, että nyt on näin, eikä se välttämättä ole hyvä. Ketään ei osoitella syyttävästi.
Muutenkin Oiva Väre esittää asiansa pilke silmäkulmassa.
"Jos pistää paatosta paatoksen perään, se kääntyy helposti itseä vastaan. Jos on liian synkkää ja mustaa, ei siihen pysty enää uskomaan", Mertala sanoo.
"Yötä ei ymmärtäisi pimeäksi, jos päivällä ei olisi valoa. Täytyy olla kumpaakin."
Oiva Väre on kokenut teemalevyt mielekkäiksi. Myös yhtyeen kolme vuotta sitten julkaistu esikoinen Jetro sujahti samaan kategoriaan.
"Tiettyyn teemaan keskittyminen antaa mahdollisuuden tarkastella asioita useamman kuin yhden näkökulman kautta, eikä kaikkea, mitä haluaa sanoa, tarvitse ängetä kahteen säkeeseen ja kertsiin", Mertala perustelee.
"Teemalevyä ei pidä ymmärtää vain 1970-luvun progeen kuuluvana ilmiönä. Esimerkiksi Bruce Springsteenin levyt Born To Runista lähtien ovat enemmän tai vähemmän temaattisia kokonaisuuksia."
Ensimmäisellä pitkäsoitolla Mertala, kitaristi Teemu Hanhela ja laulaja Hannu Hautanen tekivät kappaleita yhdessä ja erikseen, mutta sittemmin biisintekovastuu on siirtynyt yhä enemmän Mertalalle.
Vuosien varrella Mertala on oppinut kirjoittamaan Hautasen suuhun sopivia sanoja. Toisinaan tekstien sisällöistä on silti jouduttu keskustelemaan.
"Yksi kappale ryömi niin synkissä vesissä, että Hannu ei kokenut pystyvänsä laulamaan sitä. Se meni jo Olli Lindholm -pateettisuuteen. Sanoin, että ok, ei tehdä sitä."
Oiva Väre on ollut kasassa jo toistakymmentä vuotta. Yhtyeen toimintaa on rajoittanut se, että soittajat ovat levittäytyneet Oulu-Seinäjoki-akselille. Jatkossa akseli venähtää entisestään, kun Mertala muuttaa Helsinkiin.
Toisaalta bändi ei ole aiemminkaan ollut ympärivuotisesti aktiivinen.
Treeni- ja keikkaviikonloppuja on totuttu merkkaamaan kalenteriin hyvissä ajoin, ja biisien aihiot siirtyvät kätevästi Dropboxin välityksellä.
Artikkelin lähde Kaleva