Artikkelin lähde Kaleva
23.6. saakka.
Vauhtia ja vaaroja. Aineen taidemuseon uusittu perusnäyttely omista kokoelmista 5.1.2014 saakka.
Hannu Lukin, pitkään Limingan taidekoulussa opettanut taidemaalari, juhlii viisikymppisiään näyttelyllä. Retrospektiivi kertoo Lukinin taiteen samankaltaisena pysyneestä pohjavireestä ja aihepiireistä. Yllätyksiäkin on.
Näyttelyn vanhimmissa henkilökuvissa on paljon samaa kuin tämän vuosituhannen Intiassa ja Espanjassa valmistuneissa maalauksissa. Reilunkokoinen pohja miltei täyttyy mallin kasvoista, sivellin veistää esiin piirteiden kulmia paljastavassa sivuvalossa.
Näyttelyn nimiteokseen Don Quijote liittyy Meeri Muinosen ääniteos. Lakoninen miesääni luettelee erilaisia tunnetiloja ja sairauksia espanjaksi. Originelli kylänmies alkaa saada taustaa katsojan kuvitelmissa.
Maalauksena Don Quijote on onnistunut. Taustan epätavanomainen vaaleanpunainen virittyy hienosti hehkuun, eikä kaitojen kasvojen alueesta muodostu liian raskasta.
Yhtä vahvoja ovat Intian naisten kuvat. Ylipäänsä lämmin valo tuntuu sopivan hyvin tekijän väripalettiin.
Lukinin eläimet ovat yhtä suurella siveltimellä vedettyjä kuin ihmiset ja yhtä arvostetun oloisia. Lepakon ja lintujen lisäksi taiteilijan faunaa olisi nähnyt mielellään enemmänkin.
Parin vuosikymmenen takainen ryhmä lehtien seksi-ilmoituksista kuvastonsa lainanneita maalauksia kasvattaa muodot jättimittoihin. Naiset ovat vaaleanpunaista kaupattavaa muovilihaa. Kun lähtökohta itsessään on jo irvokas, kuvat olisivat kaivanneet vieläkin rankempaa liioittelua purrakseen todella.
Limingan maisemat muodostavat suvannon kiihkeän siveltimensykkeen keskellä. Niiden liike on kuin maiseman hidasta hengitystä. Horisontin vaakalinja katkaisee pinnan, taustalla on kumpu, ehkä saari, edessä peltoa tai vettä.
Tämänvuotisissa teoksissa näkyy nopeasti tekeminen, eikä väririnnastuksia ole viety yhtä pitkälle kuin henkilökuvissa.
Aineen taidemuseon uusitussa perusnäyttelyssä Vauhtia ja vaaroja pääosassa ovat autot, tie ja kauniit naiset.
Autothan liittyvät tiiviisti Aineen taidemuseon syntyhistoriaan Aineen taidesäätiön perustajan, toisen polven autokauppiaan Veli Aineen (1919-2008) ja 90 vuottaan juhlivan Aine Oy:n kautta.
Näyttely on hauska ja provosoivakin. Huoneellinen eroottisia naisenkuvia tuo mieleen niin takavuosien automainokset kuin Akseli Gallen-Kallelan hurjan autojulisteen 1900-luvun alusta. Katsojaa houkutellaan heittäytymään mukaan. Tie vie, naiset hymyilevät ja autolla pääsee.
Uutena, juuri tähän ripustukseen ajateltuna teoksena, on hankittu ryhmä Kari Cavénin kierrätysmateriaalista valmistamia autoja. Niissä on muistumia takavuosien lasten mäkiautoista. Autoilun maailmassa pojat leikkivät ja tytöt katsovat sivusta.
Taiteen leikissä on naisillakin paikkansa, mukana on muun muassa Liisa Rautiaisen, Kaija Kiurun ja Tuija Armisen teoksia.
Marjaana Niskala
Artikkelin lähde Kaleva