Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Oulussa on jo yli kymmenen vuotta toiminut pieni sanataiteen ja kirjallisuuden aktivistijoukko: Oulun kaupungin kirjallisuustyöryhmä.
Ryhmäläiset ovat olleet erittäin innovatiivisia ja aikaansaavia.
"Olemme eri tempauksillamme ja keksinnöillämme tukeneet oululaisten lasten ja nuorten sanataiteen harrastusta", varapuheenjohtaja Kaisa Hautamäki luonnehtii.
Työryhmän saavutuksia ovat Suomen ensimmäinen kirjallisuusdiplomi - idea levisi sittemmin läpi maan - sekä Suomen ensimmäinen kirjallisuuden opetussuunnitelma osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa.
"Kirjallisuusdiplomin tarkoituksena oli ja on herättää vapaa-ajan lukuharrastusta lasten ja nuorten keskuudessa", ryhmäläiset kertovat.
Ensin työryhmä järjesti Sara Wacklin -kirjoituskilpailun lapsille ja nuorille Oulun 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Viimeksi se ideoi lyriikkakilpailun Sanoja & saundeja, joka oli suunnattu "uuen Oulun kaupunnin kakaroille".
Sekä Wacklin-tekstit että runot talletetaan Oulun maakunta-arkistoon
"Tässä on tutkijoille materiaalia vaikka kuinka. Oulu on kirjailijoiden kaupunki. Pidämme yllä oululaista kirjallisuuskulttuuria. Tällä laillahan niitä uusia runoilijoita ja kirjailijoita nousee", Hautamäki huomauttaa.
Kirja ja cd-levy Ota rytmistä kiinni ovat nyt tulleet painosta. Tänään järjestetään Pohjankartanossa lyriikkakilpailun päätösjuhla, jossa kuullaan kisan satoa luettuna ja laulettuna. Säveltäjinä ovat Saara Aalto, Teemu Kuusento, Alisa Ojanen ja Timo Rautio.
"Tällä alueella on Suomen eniten lapsia ja nuoria. Julkaisutapahtumaan on tulossa täydet bussit Haukiputaalta, Kiimingistä, Oulunsalosta ja Yli-Iistä. Halusimme, että juhlassa kuuluu vahvasti uuden Oulun lasten ja nuorten oma ääni", puheenjohtaja Helena Nykänen hehkuttaa.
Kilpailuun tuli 500 runoa. Runokirjaan valitut 70 kirjoittajaa saavat juhlatilaisuudessa kukin oman runoteoksen cd-levyineen lahjaksi.
"Työryhmää kiinnosti tietää, mitä ajattelevat uuden Oulun kakarat elämästään Perämeren perukoilla, sähköisten verkkojen viidakoissa. Pelottaako muutos vai antavatko juuret tarpeeksi turvaa?"
Runokirjasta ja levystä on otettu 360 kappaleen painos.
Osa kirjoista lahjoitetaan yleisille kirjastoille ja koulukirjastoille.
Myytäväksi kirjoja ei riitä.
"Voisiko joku oululainen raharikas ruveta sponssaamaan, niin otettaisiin runokirjasta uusi painos? Ihan tosissaan. Ja OuluKymppiin myyntiin!"
Kirjallisuustyöryhmän jäsenyys on vapaaehtoista. Työtä sanataiteen eteen tehdään oman työn ohessa palkatta tai osa työajalla.
Mistä löytyy into tehdä hartiavoimin töitä lukemisen ja kirjallisuuden edistämiseksi?
"Harrastuneisuus on yksi pohja. Meillä on tässä paljon opettajajäseniä, jotka kokevat tärkeäksi, että kirjallisuutta vaalitaan. Koska lukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat avain koko opiskeluun", Helena Nykänen toteaa.
"Rakkaus kirjallisuuteen. Ja huoli siitä, ettei se taito vaan rapistu vaan siirtyy sukupolvelta toiselle. Olemme pieni kansa. Meidän pitää ajatella, että kirjallisuuden lukeminen on hyvin tärkeätä", Irene Härkönen jatkaa.
Lukemisen tärkeydestä ei koskaan puhuta liikaa. Oulussa tällä asialla ovat opettajien lisäksi kirjastot ja Valveen sanataidekoulu.
"Kirjallisuus on aivan valtava voimavara. Hyvien tarinoiden lukeminen auttaa nuorta ja lasta ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä ja pistää pohtimaan syy- ja seuraussuhteita", Kaisa Hautamäki kiteyttää. "Koulussa on kolme oppiainetta, jotka opettavat loogiseen ajatteluun: matematiikka, historia ja kirjallisuus."
Anna Kalliokoski tähdentää, kuinka suuresti kirjallisuus kartuttaa sanavarastoa.
"Niillä jotka lukevat vähän, on todella suppea sanavarasto. Ilmaisuvoima on pois, koska ei ole sanoja", Kalliokoski sanoo.
Erja Kemppainen uskoo, että paljon lukevien on helppo erottautua massasta. "Heillä kirjoittaminen ja puhuminenkin on monipuolisempaa."
"Ennen vanhaan kasvettiin lukemiseen sitäkin kautta, että oli lukevia aikuisia, jotka välittivät sitä. Monelta puuttuu aikuiset esimerkit", Anne Alarto toteaa.
"Lukiessaan ihminen on itsensä kanssa kahdelleen. Tavallaan kasvokkain. Hän pystyy peilaamaan luettuun, minkälainen minä olen, mitä ajattelen asioista. Rakentaa siis suoraan omaa identiteettiä", Heli Heiskanen kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva