Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Rahko Kaleva
Ii Miltä arkeologisella kaivauksella tuoksuu? Ainakin iiläisellä mäntykankaalla tuoksuu vahvasti hyttysmyrkyltä ja tuomenkukilta.
Puolenkymmentä arkeologian opiskelijaa istuu matalan kaivauksen ympärillä ja rapsuttaa varovasti lastoilla hiekkaa ja multaa.
Kaivauksen reunoilla lojuu hammasharjoja ja pieniä pensseleitä.
Varovaisuus on kaivauksella normi, mutta nyt siihen on tavallista parempi syy. Paikalta löytyi viime viikolla kaksi kaksi ihmisen hammasta, joilla on ikää vajaa tuhat vuotta.
Kaivausten alkusysäys tehtiin jo vuonna 2011, kun metallinilmaisinharrastaja Vesa Ruotsalainen löysi Illinsaaren törmästä pronssisoljen ja pronssisen ketjunjakajan ja ilmoitti löydöistään Museovirastoon.
Esineet ajoitettiin soljen muodon ja koristelun perusteella 1100- tai 1200-luvulle jälkeen ajanlaskumme alun.
Koska tuolta ajalta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä, Oulun yliopiston arkeologit päättivät suorittaa paikalla kaivauksia selvittääkseen, mihin löytö liittyy.
Kaivauksissa löytyi kaksi ihmisen poskihammasta, joiden perusteella vainaja on ollut 12-20-vuotias. Lisäksi löytyi pieni palanen vaatetuksen tekstiiliä. Tarkempi ikä täsmentyy myöhemmin radiohiiliajoituksen avulla.
Maallikon silmin johtolangat ovat aika niukkoja, mutta arkeologeille palapeli avautuu selvänä: paikalle on haudattu ihminen.
"Hautalöytöjä ei Pohjois-Pohjanmaalta ole 1100- ja 1200-luvuilta", kertoo kaivauksia johtava arkeologi Jari-Matti Kuusela.
"Ainoa vaihtoehto on se, että tällä paikalla on uhrattu hammaskeijulle", heittää arkeologi Janne Ikäheimo leikillään vaihtoehtoisen hypoteesin.
Samanikäisiä pronssikoruja on löytynyt muun muassa Siikajoelta, mutta poikkeukselliseksi Illinsaaren löydön tekevät vainajan maalliset jäännökset.
"Nyrkkisääntö on se, että tuhannessa vuodessa ei ole jäljellä paljon mitään", Kuusela kertoo.
"Illinsaari on ollut iso saari jokisuulla", kertoo Ikäheimo hampaiden kantajan aikaisesta maantieteestä. Maankohoaminen on sittemmin vienyt merenrannan kilometrejä Illinsaaresta länteen.
Hautapaikka ei yllätä tutkijoita, sillä suurten jokien suille on syntynyt asutusta jo varhain.
Tutkijoiden mukaan hautalöytö korostaa jokisuulla sijainneiden saarten tärkeyttä ihmisten toimintaympäristönä myöhäisellä rautakaudella.
1300-luvulla Iijokisuulla on riittänyt kävijöitä jo monelta Euroopan kolkalta, Kuusela ja Ikäheimo kertovat.
Ikäheimo kertoo kaivausten olevan opiskelijoille opintoihin kuuluvaa harjoittelua. Kahden viikon opetuskaivausjaksolla oppii hyvin kenttätöiden perusasiat.
Intoa pitävät yllä luunpalaset, joita on löytynyt runsaahkosti. "Näyttävät poltetuilta", Ikäheimo pohtii. Se tarkoittaa määritysvaikeuksia, sillä luu vääntyy palaessaan, mikä hankaloittaa tunnistamista. Luiden tarkempi tutkimus jääkin myöhempään.
Rapsuttaminen jatkuu auringon porottaessa, helleraja on jo ylittynyt. "Muistakaa juoda", tutkimusavustaja Hanna Puolakka huikkaa opiskelijoille.
Näiden opintopisteiden bonuksena tulee kunnon rusketus.
Artikkelin lähde Kaleva