Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Haluamme tuoda tyylikkyyden takaisin musiikkiin", sanoo oululaisen The Scenes -yhtyeen laulaja Konsta Koivisto.
Kaupunginteatterin lämpiössä istuu joukko nuoria soittajia. Heillä on edessään uutukainen levy Images of Animal Crying in Public.
"Mutta tyylikkyys ei tarkoita jäykistelyä. On helppo sekoilla, jos soitto on kunnossa", Koivisto lisää.
The Scenes soitti aiemmin Sininen kaappi, mutta miksi? -nimisenä kokoonpanona.
Ulospäin mikään ei ole muuttunut, sillä bändi on soittanut tinkimätöntä alternative rockia aina.
Miksi sitten uusi nimi?
"Se on paljon kansainvälisempi", Koivisto sanoo.
"Ja meidän musiikki on niin abstraktia ja äkäistä, että lyhyt nimi istuu siihen paremmin", hän lisää.
Basisti Matias Haataja näkee hieman enemmän eroa entiseen.
"Sininen kaappi edustaa sitä vanhaa meininkiä, jota soitimme lukion ensimmäisellä luokalla, joka oli enemmän 1970-luvun progea. Nyt musiikkimme on vakavammin otettavaa ja kehittyneenpää, ja kuvastaa tätä päivää", hän sanoo.
Siis myös kaupallisempi nimi?
"Totta kai. Unelmamme on päästä maailmalle", Koivisto myöntää.
Pöydän kaukaisemmalla reunalla istuu hiljaa biisien tekijä, nuori kirjailija, kitaristi Miki Liukkonen ja katselee kynsiään.
"Mitä tuohon sanoisi...Bändin nimen vaihdoimme yksinkertaisesti siksi, että haluamme isompaa ja enemmän", Liukkonen toteaa.
"Lisäksi pidän siitä ristiriidasta, että nimi on yksinkertainen, vaikka musiikki on monimutkaista. Sillä on myös helppo huijata kuulijoita. Nyt he kuuntelevat nimen perusteella ehkä sen viisi sekuntia alusta", Liukkonen virnistää.
Hän ajattelee nimen liittyvän myös itse biiseihin.
"Inspiraationi tulevat usein elokuvista tai kuvataiteesta. Mahtipontinen ajatukseni oli, että biisit olisivat kohtauksia jostain elokuvasta. Behind the scenes", hän havainnollistaa.
The Scenesin syntyhistoria menee Madetojan musiikkilukioon. Bändin ydinporukka on soittanut yhdessä vuodesta 2006.
"Soittelimme aluksi ihan omaksi huviksemme. Eka biisikin kesti jotain 12 minuuttia. Sitten pikkuhiljaa aloimme ottaa touhun vakavammin", pojat kertovat.
"Osaamme soittaa tosi hyvin, mutta haluamme soittaa päin helvettiä - joka on itse asiassa älyttömän vaikeaa", Koivisto nauraa.
The Scenes ei todellakaan päästä kuulijaansa helpolla, ei edes sen viiden sekunnin jälkeen.
"Miksi pitäisi päästää?" kysyy säveltäjä-sanoittaja Liukkonen.
"Musiikki on niin kaksiulotteista ja vaivatonta nykyään, sen tarkoitus on olla vain taustalla, kerskakulutuksena. Biisien tai levyjen kuuntelemiseen ei jakseta keskittyä ja ihmiset pelkäävät vaikeita rakenteita. Siihen virtaan emme halua mennä. Toisaalta suosion saavuttaminen on tällä tyylillä paljon hitaampaa, mutta sitten kaukokestoisempaa, ainakin toivottavasti", hän jatkaa.
"Pääpointti ei ole se, että biisien pitää olla vaikeita, vaan niiden pitää olla hyviä", muut lisäävät.
Bändin tyyli kuitenkin tuntuu raikkaalta, uudelta ja erilaiselta.
"Emme halua olla mikään kaljanhuuruinen bluesbändi. Miksi tehdä samaa, mitä muut jo tekevät tässä valmiissa maailmassa? Kukaan ei ole vaan uskaltanut sanoa aikaisemmin, että teemme jotain uutta, ihan omalla tavallamme", kritisoi Konsta Koivisto.
Levyn kansissa ei ole painettuna tekstejä - tietoisesti. Kirjailija Miki Liukkonen ei selvästikään ole täysin kotonaan englannin kielessä.
"Totta. Pidän paljon enemmän suomen kielen kirjoittamisesta. En ole mielestäni edes erityisen hyvä kirjoittamaan englanniksi, eikä sanoituksissa läheskään aina ole mitään järkeä. Kuulija saa kuvitella ne omalla tavallaan."
"Enemmän ajattelen niin, että sanoitus uiskentelee sävelten välissä, laulu on kuin instrumentti", hän lisää.
Ryhmä on täynnä taitavia soittajia, joilla on meneillään muitakin projekteja. Muun muassa kuvataiteilija Koivistolla on toinen bändi Arabia Arabia, jolta vastikään julkaistiin EP nimeltään Late night tales.
Kirjailija Liukkoselta puolestaan ilmestyy syyskuussa romaani Lapset auringon alla. Samalla hän kirjoittaa Otavalle uutta novellia ja valmistelee Tampereen ylioppilasteatteriin esikoismonologiaan, joka kertoo koripalloilija Michael Jordanista ja hermoromahduksesta. Monologin esittäjänä on oululainen Jaakko Ohtonen.
Silti bändi ja sen musiikki on näiden nuorten miesten mielessä etusijalla. Ensi kesänä yhtye kiertää suurimmat kotimaiset festivaalit.
"Vähän pelottaa, miten rahat tulevat riittämään", naurahtaa kosketinsoittaja Joni Seppänen.
"Niin, tosiasia on, ettei tällä musiikilla pysty itseään elättämään. Jos me tehtäisiin tätä rahasta, ei me tehtäisi ollenkaan. Jos en tekisi musiikkia, olisin tosi onneton. Olemme valmiita kituuttamaan tämän takia viimeiseen asti", vahvistaa Liukkonen.
Kakkoslevyyn on tehty jo neljä biisiä valmiiksi ja tavoitteena on saada uusi levy jo tämän vuoden puolella ulos.
"Sama soundi ja meininki jatkuu, mutta jotakin uutta haluamme tehdä. Esimerkiksi Konsta saa tehdä uuden levyn sanoitukset tällä kertaa. Muutoin minä toistan vain samoja maneereita", Liukkonen sanoo.
"Ai, jaaha?" Koivisto nauraa. "Et ole muistanut tästä mitään mainita!"
Artikkelin lähde Kaleva