Artikkelin lähde Kaleva
Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä.
Myllylahti 2013.
Miten piristää pienen kirkonkylän elämää?
Edellisen syksyn surulliset tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa.
Poliisikonstaapeli Aulis Urhosen vaimo Elisabet Urhonen saa kuningasidean: Sam Sihvon kirjoittama laulunäytelmä Jääkärin Morsian.
Se toteutettaisiin Nuorisoseura Pyrinnön ja Marttayhdistyksen yhteistyönä.
Tästä lähtee liikkeelle metropoliitta Panteleimonin toinen rikosromaani.
Ensimmäinen, Murha kirkonkylässä, ilmestyi 2011. Uusinkin sijoittuu Koskijärven kirkonkylään, sen asukkaisiin ja elämänkohtaloihin.
Romaani on hyppy menneisyyteen, paluu tarkastelemaan pientä yhteisöä 1950-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen mielenmaisemassa.
Idea toteutuu. Laulunäytelmän viimeisessä esityksessä ei edetäkään käsikirjoituksen mukaisesti. Kesken esityksen kuullaan näyttämön kulisseista huuto: "Täällä on verta! Hän on kuollut. Sonja Strand on ampunut itsensä!".
Roolia näytellyt farmaseutti Milja Sahasen kuolema järkyttää ja kauhistuttaa. Tutkinnassa paljastuu että kyseessä on murha näyttämöllä. Miksi hänen piti kuolla?
Poliisitutkinnan lisäksi Elisabet Urhonen alkaa tutkia tapausta. Laulunäytelmän muut näyttelijät ovat epäilyksen polttopisteessä.
Tutkinnan peruskysymyksiksi nouseekin kuka heistä tunsi ja tiesi Milja Sahasen.
Elisabet Urhosen sekaantuminen tutkimuksiin ei miellytä poliisia eikä eteenkään aviomiestä.
Hän löytääkin tärkeän johtolangan, se johtaa tutkinnan idyllin murtumiseen ja menneisyyteen, salaisuuksien paljastumisiin.
Tutkinta on pikkutarkkaa työtä kuin palapelin rakentamista, mikä sopii kuvaan, mikä ei, motiivien ja alibien tarkistamista ja kyselemistä.
Metropoliitta Panteleimonin rikosromaani on kuin raikas tuulahdus. Siinä lukee vaikutteita Agatha Christien ja John Dickson Carrin kirjallisesta tuotannosta.
Juonenkuljetus on mielenkiintoa herättävää ja henkilögalleria on herkullisen monisärmäinen, erilaisia ihmiskohtaloita täynnä.
Hän leikittelee lukijan kanssa epäiltyjen lukumäärässä , kaikki ei olekaan sitä miltä päällisin puolin se näyttäisi olevan.
Metropoliitta Panteleimon kirjoittaa rauhallisesti ja taitavasti luoden lukijalle yllätyksiä ja harhautuksia. Se synnyttää lukuintoa ja herättää ihastusta.
Päähenkilöstä Elisabet Urhosesta tulevat mieleen klassiset neiti Marple, Sir Henry Merrivale ja Gideon Fell.
Tarina vie mukanaan ja romaani onkin varsin viihdyttävää lukemista.
Juha Vähäkangas
Artikkelin lähde Kaleva