Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Diplomi-insinööri Lauri Louhivirta, 46, haki vuonna 2005 tonttia Oulun kaupungilta. Louhivirta sai tontin. Se oli asuntomessualueella ja kaupunki vaati, että talossa on oltava kerroksia vähintään puolitoista.
Louhivirta on liikuntavammainen ja tarvitsee pyörätuolia. Sillä on kuitenkin mahdoton päästä portaita ylös, joten keskelle taloa asennettiin hissi - tai oikeammin sanottuna "konedirektiivin alainen henkilönostin".
Messuilla taloa esiteltiin kiinnostavana esimerkkinä esteettömästä talosta ja siitä, miten vammaisenkaan ei välttämättä tarvitse asua yhdessä tasossa. Taloa pidettiin kiinnostavana niin esteettömyyden kuin arkkitehtuurin kannalta.
Hissi maksoi noin 30 000 euroa. Yli seitsemän vuotta Louhivirta on nyt kysellyt korvauksen perään. Turhaan. Kaupunki eväsi aikoinaan hissiavustuksen, koska "hissiä ei voida pitää välttämättömänä asuntoon kuuluvana välineenä ja laitteena".
Louhivirran mielestä peruste on hänen kohdallaan vähintäänkin outo. Yhtä kummallinen oli myös väite, että "taloratkaisu perustuu henkilökohtaiseen valintaan". "Eihän minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa kaupungin ohjeita."
Louhivirta valitti asiasta eri oikeusasteisiin, mutta ne kaikki pysyivät samalla kannalla.
Lääninhallitus sentään puuttui hissiavustusta koskevan viranhaltijapäätöksen loukkaavaan sanamuotoon ja kehotti viranhaltijoita vastaisuudessa varmistamaan, että päätösten sanamuoto on asiallinen, eikä loukkaa asiakkaan ihmisarvoa.
Louhivirta valittiin sittemmin kokoomuksen kaupunginvaltuutetuksi ja rakennuslautakunnan puheenjohtajaksi. Siinä ominaisuudessa hän perehtyi Nykäsenrannan rakentamistapaohjeen käsittelyyn. Siinä oli paljon samanlaisia pikkutarkkoja määräyksiä kuin asuntomessualueella.
Nykäsenrannalla kaavamerkintää II tulkittiin niin, että tontille olisi saanut rakentaa myös yksikerroksisen talon, koska se ei ollut alleviivattu.
"Oman tonttini I-II merkintää ei ole paljon käytetty johtuen sen tulkinnan vaikeudesta. Nyt kun olen "viran puolesta" miettinyt, miten ohjeeseen pitäisi suhtautua, niin tulkintani on, että ohjeesta voi poiketa, jos rakentajalla on hyvä syy ja pystyy tarjoamaan laadukkaamman lopputuloksen."
Rakennusvalvonnasta Louhivirta vielä varmisti asian: asemakaava on määräävä asiakirja ja rakennustapaohje aina vain ohje, jonka noudattamiseen ei maankäyttö- ja rakennuslain mukaan voida velvoittaa lupakäsittelyssä.
Nyt Louhivirta aikoo jatkaa oikeusprosessia vedoten siihen, että on aikoinaan saanut kaupungilta liian tiukat ohjeet. Vuosi sitten toukokuussa hän lähestyi asiassa kaupungin johtoa kirjeitse, mutta ei ole saanut asiasta vielä mitään vastausta, vaikka on useaan otteeseen asian perään kysellyt.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen muistaa, että asiasta on käyty aikoinaan monet palaverit, mutta asian nouseminen uudestaan esille oli hänelle uutta. Hän aikoo selvittää, mistä on kysymys.
Rakennusvalvonnan hallintopäällikkö Pekka Ahonen puolestaan toteaa, ettei hänellä ole hajuakaan asiasta.
"Kaavamerkinnät on lupavaiheessa tulkittu, eikä niitä kannata jälkikäteen toiseen kertaan ruveta katsomaan. Eri alueitakaan ei voi rinnastaa."
Artikkelin lähde Kaleva