Tyrnävä on kuin Texas

Esko Aho Kaleva
Tyrnävä Jos latojen välistä näkyisi öljyn- ja kaasunporaustorneja perunalaatikkotornien lisäksi, muistuttaisi Tyrnävän ja Limingan kesäinen peltomaisema erehdyttävästi Texasin tasankojen horisonttia.
Mielikuvituksen lennolle löytyy yllättävästi myös todellisuuspohjaa yli puolen vuosisadan takaa.
Omista porakaivoista veden mukana noussutta metaanikaasua hyödynnettiin Tyrnävän Leppiojan taloissa yli 40 vuoden ajan 1960-luvulle saakka.
Kaivojen päälle rakennettiin yksinkertaisia kaasukelloja, joista maaperän kaasu johdettiin letkuilla talouskäyttöön.
Leppiojalla keiteltiin omalla kaasulla vielä 1960-luvun alussa. Kaasua käytettiin myös valaistukseen.
Perimätiedon mukaan loppuvaiheessa kaasua ei enää oikein riittänyt tarpeeksi, koska sitä keräsi ja käytti niin moni. Juuri ja juuri saatiin kahvit kiehautettua. Sähköön vaihtaminen oli väistämättä edessä.
Vielä tänä päivänä Tyrnävällä rapakot kuplivat keväisin ja peltomaat kohoilevat välillä oudosti.
"Vakituisia oman maakaasun käyttäjiä kunnassamme ei tiettävästi enää ole", kertoo Tyrnävän teknillinen johtaja Matti Mannonen.
Vastaavalla menetelmällä "suokaasua" (brongas) on kerätty 1800-luvulta saakka muun muassa Hollannissa, missä tälle hyvin energiapitoiselle tuotteelle on kehitelty kaupallistakin käyttöä.
Tyrnäväläisten omaehtoinen luonnonvarojen hyödyntäminen kiinnosti aikanaan kovasti myös kotimaista tiedeyhteisöä.
Alan asiantuntijat kävivät mittaamassa kaasun koostumusta ja kairaamassa maaperää. Leppiojalla Hemmilän tilan kaivosta kaasua laskettiin tulevan 12 litraa tunnissa, mikä oli suurin mitattu määrä koko maassa.
Kaasu liittyy usean sadan neliökilometrin laajuiseen Muhoksen suistomaa-aluemuodostumaan.
Kaasua esiintyy Tyrnävän lisäksi myös Limingan Tupoksessa sekä Muhoksella, missä se on jouduttu ottamaan huomioon kaavoituksessa.
Jukka Kortesalmen omakotitalon pihapiirissä Leppiojalla vanha kaasunkeräyslaitteisto on yhä tallessa paikalla sijainneen maalaistalon perintönä.
"Kun ostin tontin viisi vuotta sitten, kaivossamme olivat vielä betoninen kansi ja sen reiästä tullut kaasuletku paikoillaan. Kaivon kannen päällä oli liesitaso", Kortesalmi kertoo.
Kannen alta löytyi 200 litran tynnyri, josta oli leikattu pohja pois.
Tynnyrin avonaiseen päähän oli hitsattu lieriö kaivonrenkaan reunoja myöten. Kaasuletku lähti tynnyrin toisesta päästä.
"Ilmeisesti kaivostamme tulee kaasua edelleen, koska veden pinta kuplii. Hyvin sieltä saa vettäkin. Olen joskus yrittänyt tyhjentää kaivoa, mutta painevesiautomaatin pumppu ei siihen pysty."
Kaivovesi on puhdasta, joskin vähän ruskehtavaa. "Sellaisen ilmiön olen havainnut, että jos sillä pesee auton, pintaan jää aina läikkiä", sanoo Jukka Kortesalmi.

Artikkelin lähde Kaleva