Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Istukaapa oikein mukavasti. Tästä se tarina alkaa", kehottaa kertoja Johanna Laurila pieniä kuulijoitaan ja aloittaa:
"Elipä suuren järven pohjassa veden vanhus Murru. Hän oli kuin suunnaton vuori järven pohjassa. Kun hän aivasti, järvi kohahti ja laineet pärskähtivät..."
Yleisössä pikkuväki seuraa silmä tarkkana, kun Murru (Johanna Hägg) aivastaa ja lapset hätkähtävät paikoillaan.
Jännittävä tarina Vellamo vedentytöstä ja Murrusta lähtee etenemään, kertojinaan Laurilan ja Häggin lisäksi tähti, eli itse Vellamo Julia Toivanen.
Kyseessä on Valveen sanataidekoulun jo kuudetta kertaa järjestämien Lasten ja nuorten sanataideviikkojen tarinatapahtumaosuus kulttuuritalo Valveella.
Tämän vuoden sanataideviikoilla kuljetetaan pienet ja suuret kuulijat joka sunnuntai Kirsi Luovan kirjoittaman Vellamo, vedentyttö -kuvakirjan mukana tarinatuokioon, jonka jälkeen sanataideopettaja Elina Tihinen opastaa kuulijat tarinamatkalle taidokkaaseen Antero Vipusen aarrearkku -näyttelyyn.
Viikkojen teemana on tällä kertaa kalevalalainen mytologia, muinaiset tarinat ja suomalaisen taruperinteen juuret nykykirjallisuudessa.
Valvegallerian näyttelytila onkin muutettu jännittäväksi Kalevalan mystiseksi maailmaksi, Pohjolaksi, Väinöläksi ja Tuonelaksi.
Juurakkopuissa, taikarummuissa, loitsuryijyissä ja oksakäärmeissä riittää ihmettelemistä isommallekin vieraalle.
"Antero Vipusen aarrearkku -näyttely on saanut alkunsa jo 2009, kun viisi taiteilijaa rakensi tämän tamperelaiseen lasten kulttuurikeskus Rullaan. Se on siitä asti kiertänyt ympäri Suomea ja tilasimme sen nyt tänne Ouluun yhteisen Taikalamppu-verkostomme kautta", kertoo Valveen sanataidekoulun vastaava sanataideopettaja Kati Inkala.
Hänellä on sanataideviikoilla apunaan myös joukko yliopisto-opiskelijoita, joihin edellä mainitut tarinatuokion esittäjätkin kuuluvat.
"Meidän yksikkömme niin pieni, että saan olla iloinen, että saamme innostuneita työharjoittelijoita mukaan. He ovat myös mukana vetämässä koulujen työpajoja, jotka alkoivat viime tiistaina", Inkala jatkaa.
Kati Inkala iloitsee, että Valveen näyttelytilat on saatu myös sanataidekoulun käyttöön.
"Olen huomannut monissa lasten kulttuurikeskuksissa eri puolilla Suomea, että olemme onnekkaita, että saamme olla linkitettynä tähän taidegalleriaan. Nyt näyttelyillämme on pitkät aukioloajat, joka tuo ihan eri lähtökohdat toiminnalle", sanoo Inkala.
Kyseinen Antero Vipusen aarrearkku -näyttely perustuu siis Kalevalaan ja on lähtöisin sanataidekoulun Taikalamppu-verkoston yhteistyökumppaneilta.
Taikalamppu on puolestaan lastenkulttuurikeskusten valtakunnallinen hanke, joka kehittää ja välittää kulttuuripalveluita lapsille ja nuorille. Oululaisetkin ovat siinä olleet tiiviisti mukana ja yksi heidän tehtävistään on ollut tuoda esille kotimaista sanataidetta ja edistää nykylastenkirjallisuutta.
"Siksi lisäsimme tähän näyttelyyn tämän Vellamo veden tyttö -tarinan. Se on nimenomaan hieno esimerkki nykykirjallisuudesta, joka käyttää lähteenään kalevalaista mytologiaa ja sopii siten tähän hyvin. Lisäksi olemme myös tehneet nettisivuille sanataidetehtäviä muistakin nykykirjoista, jotka käyttävät pohjanaan kansanperinnettämme", sanoo Inkala.
Vaikka äkkiseltään kalevalalainen mytologia kuulostaa suhteellisen vaikealta päiväkotilapsille tai koululaisille, niin tämä ennakko-oletus murenee täysin.
"Lapset ovat mykistäviä, koska he ovat niin haltioissaan. Tarina Vellamosta on periaatteessa surullinen satu, ja toisaalta eräänlainen kasvutarina, mutta kolmivuotiaatkin kuuntelevat hievahtamatta. Sen mystinen todenperäisyys ja jännittävyys saa heidät ihan koukkuun", hymyilee Inkala.
"Kalevalan tarinat ovat näköjään meissä niin syvällä, että haltijat ja metsänpeikot alkavat elää lasten mielissä heti omaa elämäänsä."
Artikkelin lähde Kaleva