Artikkelin lähde Kaleva
Syksyllä Hailuotoon kotiutunut kuvataiteilija Hannakaisa Oksanen (s. 1973) ompelee puuta. Hän poraa rannalta löytämiinsä ajopuihin reikiä ompeleita varten. Joskus lanka kirjoo pintaa tai toimii kuin piirustus, toisinaan se liittää puunkappaleet yhteen orgaanisen sidoksen kaltaisena.
Puu ja lanka ovat materiaaleja, joille historiaa vasten voi ajatella melkein sukupuolen, jos miettii, miten puutöiden ja ompelemisen tehtävät ovat menneinä vuosisatoina tulleet miesten ja naisten osalle. Oksasen teoksissa näiden materiaalien näennäinen kovuus ja pehmeys sulautuvat yhteen, tulevat samaksi.
Gallerian pimennetyn pikkuhuoneen valoteokset ovat kuin ikoneja. Yhden pienen valotyön pääaines on piharatamo, tuo kasvi jolla ennen haavoja hoidettiin.
Suuri valkoinen, kipsistä, pitsistä ja muutamasta punaisesta tikistä rakentuva, taas säteilee lohdullista valoaan kuvattomana mutta kaikkia haavoitettuja suojelevan pyhimyksen lailla.
Oulun seudulla on monia vahvoja puunveistäjiä. Oksanen tuo tähän joukkoon oman persoonallisen näkemyksensä. Hänen hienovireiset teoksensa kertovat elämästä hyvin koskettavasti ja yleisinhimillisesti. Ne kertovat hauraudesta ja hajoamisesta, uudelleen rakentumisesta ja siitä kuinka pienistä palasista sittenkin kasvaa uusi muoto.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva