Artikkelin lähde Kaleva
Oulunsuun Näyttämö:
Valokuvavarkaat.
Käsikirjoitus Orvokki Autio. Dramatisointi Mikko Roiha. Ohjaus Kirsimarja Törmänen. Rooleissa Ulla Aaltomaa, Pipsa Niskanen, Jenni Hiltunen, Jemina Vanharanta, Veli-Matti Pelkonen, Marja Roikola ja Seppo Arhippainen. Oulunsuun Pirtti 29.4. Muut esitykset 4.5., 5.5., 6.5., 11.5. ja 12.5. kello 19.
On perhe, jonka ytimen muodostavat äiti ja kaksi tytärtä. Toinen on äidille mieluisa ja toinen ei. Isä on kuollut sodassa, ja kulisseja on pidettävä yllä. Siinä ovat lyhykäisyydessään näytelmän taustarealiteetit.
Oulunsuun Näyttämön uusin produktio jatkaa jo aiemmille esityksille ominaista sielukasta linjaa.
Orvokki Aution Valokuvavarkaat mahdollistaa erilaisia psykologisia tulkintoja siitä, mikä kenelläkin meni pieleen.
Ensimmäisen kohtauksen puhelindialogi opettajaäidin (Ulla Aaltomaa) ja aikuisen taiteilijatyttären (Pipsa Niskanen) välillä antaa viitettä perhesuhteista: "Aina sinä oot vetäny eri köyttä ku Ansa ja minä."
Näytelmä kertoo oivaltavasti siitä, millainen on aikuisen vaikutusvalta ja sen mukanaan tuoma vastuu jälkikasvun hyvinvoinnista.
Vaan entäpä sitten, kun äiti ei jaksakaan? On merkillistä, kuinka ihminen on sopeutuvainen ja kestää. Oireet tosin tulevat näkyviin ajan kanssa. Miten totta tuntuukaan olevan raamatullinen ajatus siitä, että pahat teot kostautuvat sukupolvelta toiselle.
Käsikirjoituksen jännite yltää loppuun saakka. Ohjaajana Kirsimarja Törmänen tekee kaikkinensa puhdasta, tyylikästä jälkeä.
Kohtaukset ovat selkeärajaisia ja tarkkoja. Musiikkivalinnat rytmittävät tunnelmia ja intiimit keskustelut kahden tyttären ja äidin välillä kerivät hiljakseen kokonaisuutta, jossa asiat ovat menneet väärille raiteille jo varhain.
Ulla Aaltomaan vahvalle roolille luo kontrastia Jenni Hiltunen nuorena Anelmana, ja siinä välissä tasapainoilee Jemina Vanharanta isosiskona ja äidin suosikkina.
Tunnetasolla väliaika katkaisi intensiteetin harmillisesti, mutta intimiteettiin kyllä päästiin takaisin.
Myös Unto-setä (Veli-Matti Pelkonen) toi oman kannattelevan tuulahduksensa näytelmän syviin, psykologiin virtauksiin.
Pirjo Suvilehto
Artikkelin lähde Kaleva