Artikkelin lähde Kaleva
Minna Akimo Kaleva
Oulu Lyötynpuiston läpimenevän hiekkatien varrella on kasa vedenvihreäksi maalattuja parimetrisiä pajurimoja. Vähän mutkaisia. Sellaisia, joita luonto on muovannut.
"Tässä on vain kolmasosa kaikista niistä pajurimoista, joita lopulliseen työhöni tarvitsen", kuvanveistäjä Jaakko Pernu sanoo.
Kuvanveistäjä Pernun suunnittelemaa ympäristöteosta ympäröi vielä salamyhkäisyyden verho. Uuden teoksen muodosta, nimestä tai lopullisesta ulkonäöstä hän avautuu vain hieman.
"Vesilasi on asia, joka teosta kuvaa, mutta teoksen tarkemmista tiedoista kertoo Oulun taidemuseo aikanaan", Oulussa työskentelevä Pernu sanoo.
Sen sijaan ympäristötaiteen rakentaminen ei ole salamyhkäistä. Se tapahtuu uteliaitten silmien alla. Keskiviikkona Pernu aloitti reilun kaksimetrisen kehikon pysyttämisen. Kehikon päälle hän asentaa pari hirsilankkua, jonka varassa uusi työ alkaa syntyä.
"Väliaikaisesti työ roikkuu kuin paisti vartaassa. Tällöin voin pyöritellä työtäni ja rakentaa sen muotoonsa."
Pernu kertoo, että Oulun tuorein taideteos nielee kaikkiaan 4 000 ruuvia ja se rakentuu 1 300 yksittäisestä pajurimasta.
"Teoksen ulkoinen muoto, miten pajut siihen asettuvat on selvillä. Sen sijaan teoksen sisälle pajut tulevat sattumanvaraisesti."
Teoksen materiaali sekin on täysin oululaista pajua.
Helmikuun pakkasissa kuvataiteilija kahlasi vesurinsa kanssa pitkin Kaakkurin hylättyjä peltoja.
"Jouduin kaivamaan jokaisen pajun lumen alta esille."
Pernu laskeskelee, että säitten salliessa varsinaisen veistoksen rakentaminen alkaa sunnuntaina. Työnimellä Vesilasi kulkevan teoksen julkistamispäivä on vielä avoin, mutta taiteilijan oman arvion mukaan pystyttämistyössä menee vajaa kuukausi.
"Alkuun tämä näyttää kyllä todella säälittävältä, joten mitään nähtävää täällä ei ole kolmeen viikkoon", hän sanoo.
Pernu on kuitenkin hyvin tietoinen, että julkisen teoksen rakentaminen herättää aina kiinnostusta. Hän kertoo esimerkin Kotkasta.
"Ohitse ajaneen auton kuljettaja hiljensi vauhtia kohdallani. Sen jälkeen autosta heitettiin minulle tulitikut. Siinä sai kyllä tehdä loppupäätelmät ihan itse", hän sanoo.
Pernun edellinen ympäristöveistos Päivänvarjo purettiin Lyötynpuistosta pois viime syksynä, sillä aika oli tehnyt sille tehtävänsä.
Paju on kuitenkin sitkeä materiaali. Uusimman teoksen käyttöiäksi Pernu laskee seuraavat kymmenen, viisitoista vuotta.
Artikkelin lähde Kaleva