Artikkelin lähde Kaleva
Pentti Koivunen
Keväällä 2007 Oulussa tutkittiin tulevan kaupungin virastotalon paikkaa arkeologisin kaivauksin Torikatu kympissä. Jo aikaisemmista koetutkimuksista tiedettiin, että niillä main oli ollut lampi, joka vähitellen oli kaupungin kasvaessa täytetty tonttimaaksi. Tulevan rakennuksen paikalta olikin mitattu Oulussa poikkeuksellisen paksut kulttuurikerrokset, yli neljä metriä. Vain Turussa on tavattu sitäkin paksumpia, jopa viisimetrisiä kulttuurikerroksia.
Virastotalon viereisissä pienialaisissa koekuopissa oli kerrosten pohjalta löytynyt myös järeitä tukkeja, mutta niiden arveltiin liittyvän lammen täyttöön. Kevään kaivausalueen pohjalta kuitenkin tavattiin pyöreistä tukeista tehtyjä ristikkorakenteita, joiden päällä oli hapertunutta, mutta aikoinaan vankkaa lankutusta.
Esitin julkisuudessa käsityksen, että ne olisivat lampeen tehtyjä laiturirakennelmia, ja koska vanhimmissa kartoissa lammella oli yhteys mereen, olisi lampi muodostanut pienen sisäsataman.
Tämän käsityksen Museovirasto, kaivausten valvoja, torjui jyrkästi. Olettamani laiturirakenteet poistettiin kaivurilla melko pintapuolisen tarkastelun jälkeen.
Aivan virastotalon montun kaivuun loppuvaiheessa, syyskuun alussa, tuli kuitenkin Pakkahuoneenkadun puoleisesta seinämästä näkyviin viiden hirsikerran rakennelma. Se muistutti paljon niitä rakenteita, joita olin nähnyt nimenomaan vesistöjen partailla.
Julkisen sanan painostamana Museoviraston tutkijat päättivät nyt tutkia tämän muinaisen lammen rantaan tukeutuvan rakenteen edellistä laituriehdokastani huolellisemmin.
Lammen tukeista tehtyjen rakenteiden puista tehtiin vuosilustoanalyyseja, ja ne ajoittivat rakenteet lähinnä 1600-luvun jälkipuoliskolle. Torikatu 10:n laaja esineistö- ja rakennemateriaali on pääosin edelleen tieteellisesti analysoimatta.
Pyynnöstäni kaikki tontin syvyyksistä noussut järeä puutavara kuljetettiin kesän aikana metsäpalstalleni Kiiminkiin, jossa se seuraavana vuonna mitattiin ja kuvattiin. Tutkittua puutavaraa on yhteensä noin kaksi kilometriä. Suuri osa on peräisin laitureista tai ranta-aittojen pohjarakenteista 1600-luvulta.
Perustin väitteeni Oulun muinaisesta sisäsatamasta, jona muinaislampi oli 1700-luvulle asti toiminut, paitsi esiin tulleisiin puurakennelmiin, myös Oulun vanhoihin karttoihin. Tutkin siksi tarkemmin, mitä kartat kertoivat lammen historiasta. Hyvänä pohjana oli nykyisen Museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin väitöskirja ennen vuotta 1720 tunnetuista Suomen kaupunkikartoista.
Perehdyttyäni perusteellisesti vanhoihin Oulun karttoihin selvisi pian, että ne oli nähtävä alkuperäisinä. Eritasoiset kopiot ja kopion kopiot eivät olleet mahdollistaneet karttojen yksityiskohtaista tarkastelua.
Tukholmassa kävi selville, että kaksi suunnilleen samanaikaista, mutta eri arkistoihin päätynyttä ja eri tekijöille kirjattua, ajoittamatonta ja signeeraamatonta alkuperäiskarttaa olivat toisistaan riippuvaisia, saman kartanpiirtoprosessin perättäisiä tuloksia. Ne liittyivät suurvaltioksi kehittyvän Ruotsin kruunun järjestelmälliseen toimenpidesarjaan.
Koko valtakunta oli kartoitettava, jotta hallinto pystyisi tietämään luotettavasti maan resurssit, laajentamaan ja korjaamaan verotusta ja suunnittelemaan tulevaisuutta.
Taustalla oli joukko merkittäviä vaikuttajia, Kustaa II Adolfin kuoleman jälkeen kuningatar Kristiinan holhoojahallitus Axel Oxenstiernan johdolla. Suomessa toimi keskeisenä Pietari Brahe. Erityinen huomio kiinnitettiin kaupunkien kartoittamiseen. Niin Oulukin tuli vuoroon sarjassa Pohjanlahden rannikkokaupunkeja.
Työn toteuttamisen johtoon valittiin Nicodemus Tessin, joka vuosina 1646-49 piirsi luonnokset tai viimeistellyt versiot ainakin Gävlestä, Härnosandista, Sundsvallista, Uumajasta ja Torniosta. Tähän listaan on nyt liitettävä Oulu, jonne Tessin tuli kesällä 1647 ja mittasi ja piirsi ensimmäisen luonnoksen Oulun kaupungista.
Olen käynyt läpi kyseiset kartat, ja ne ovat varmuudella saman miehen kynästä ja pensselistä. Monista näiden kaupunkien kartoista ja niiden tekemisestä on säilynyt yksityiskohtaista tietoutta. Tessinin työskentelystä tai itse kartanpiirtämisestä Oulussa ei arkistojen tuhoutumisen vuoksi tiedetä mitään.
Vanhin Oulun kartta julkaistaan nyt ensimmäisen kerran isossa koossa ja värillisenä. Tästä luonnosmaisesta kartasta puuttuu keskeinen elementti, kaupunkia ympäröivä tulliaita portteineen. Karttaluonnos tuli olemaan pohjana tulliaidan kulun määrittelemiseksi, ja aita lienee haluttu jättää pois esimiesten vapaamman päätösvallan varmistamiseksi.
Seuraavana talvena kartta tarkistettiin Tukholmassa. Muista kaupungeista säilyneiden tietojen mukaan tämänkaltaiset luonnokset on saatettu näyttää jopa kuningatar Kristiinalle.
Seuraavana vuonna karttaan lisättiin tulliaita ja -portit sekä suuri joukko merkittäviä lisäyksiä, jotka puuttuvat vuoden 1647 luonnoksesta. Muun muassa satama-alueelle ilmestyi saari, ja linnaan merkittiin punaisella kiviset osat. Heikolanniemellä, lammen länsipuolella olleet aitat on seuraavassa versiossa merkitty mereen, pitkiksi riveiksi sataman Hahtiperän (Kaupunginojan) suulle.
Ei ehkä vaikuta suurelta löydöltä, että Oulun karttojen ikäjärjestys vähän muuttuu tai tekijäksi voidaan todistaa muu henkilö kuin on aikaisemmin arveltu, mutta kartografisesti syntyjärjestys ja -prosessi on tärkeä. Ja vanhenihan Oulun ensimmäinen tunnettu kartta peräti vuodella.
Vanhimmasta kartasta voidaan nähdä lähes keskiaikaisen tyyppinen kaupunkirakenne: kirkko keskellä, sen lähellä toriaukio, kaupungin lävistää Oulun linnaan menevä pääkatu, korttelit ovat epäsäännöllisiä muodoltaan, kadut mutkikkaita, kapeita ja vaihtelevat leveydeltään.
Kaupungin kaupan rakenteelle tärkeät varastoaitat on piirretty sijoilleen. Iso määrä niistä on piirretty lammen läheisyyteen, ja lammen pohjoispuolella on jo yksi kaupunkikortteli korostamassa lammen merkitystä.
Lampi on yhteydessä veneen kuljettavalla uomalla mereen, ja sen keskellä on levennys veneiden sivuuttamista varten. Näyttää siltä, että lammen laskuoja levennyksineen on kaivettu yhteydeksi mereen.
Valitettavasti molemmat vanhimmat kartat ovat vailla tekstejä. Ne tulivat mukaan vasta seuraavan Oulun kartoittajan Claes Claessonin karttoihin seuraavina vuosina.
A.H. Snellman (vuodesta 1906 Virkkunen) Oulun kaupungin historia
1. vihko 1905 (Oulu)
Juhani Kostet, Cartographia urbium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia I. Pieksänmäki 1995.
Pentti Koivunen, "Oulun muinainen sisäsatama - puita ja pulinaa" Historian selkosilla. Jouko Vahtolan juhlakirja. Studia Historica Septentrionalia 65. Vaasa 2012.
Artikkelin lähde Kaleva