Artikkelin lähde Kaleva
Terhi Peltonen
Oulu "Ensimmäisen kerran meinasin kuolla, kun olin tipahtaa Keski-Manhattanilla sijaitsevan hotellin 14. kerroksen ikkunasta vuonna 1991", Oulun Elvikseksi tituleerattu Esko Lassila muistelee.
Läheltä piti -tilanteita tuli sittemmin useampia, mutta kaikista selvittiin. "Joku suojelusenkeli mulla on tuossa sydämen puoleisen olkapään takana siipeillyt."
Viime vuosina harvakseltaan keikkaillut Lassila eli 1980-90-luvut kuin keikkuvan karusellin kyydissä. Pahimpia aikoja mies ei halua edes muistella. "Olisi pitänyt ymmärtää paremmin", hän sanoo.
1980-luvun alussa Lassila toimitti kitaristin ja taustanlaulajan virkaa Kauko Röyhkän Nartussa, 80-luvun lopussa hänet pyydettiin Garbon riveihin.
Vuosien varrella Lassila on ollut mukana myös monissa oululaisissa bändikokoonpanoissa. Eino Leinon runoja akustisesti esittävä trio Riikonen-Manninen-Lassila on näistä oululaisen yleisön keskuudessa varmasti tunnetuin.
Villeimmät rokkivuodet lienevät jo jääneet taakse marraskuussa 50 vuotta täyttävän muusikon elämässä. Ihan normikansalaiseksi Lassilaa ei voi silti luonnehtia.
Paikallisen baarin pöydässä istuu Rolling Stonesin ja Iggy Popin rintamerkeillä varustettuun farkkutakkiin pukeutunut mies, jonka kasvoista heijastuu eletyn elämän taiat ja taakat.
Oikean käden selkämykseen on tatuoitu Ain?t nothin? but the… ja vasemman käden sormiin vastaus: blues. Teksti kertoo paljon kantajansa mielenmaisemasta.
Nykyään Lassila oleskelee enimmäkseen Oulussa, kirjoittaa ja säveltää yksiössään biisejä sekä istuskelee omaksi ja kavereidensa iloksi lähibaarissa soittelemassa kitaraa.
Monta kertaa vertauskuvallisesti ojasta rähmällään itsensä löytäneen laulajan elämänfilosofia kuuluu: Tärkeää on se, ettei mikään lopulta ole niin kovin tärkeää.
Aika tärkeää on kuitenkin se, että pari vuotta työstetty levy julkaistaan tällä viikolla. The Blow -nimisen bändin levy on yhtä biisiä lukuun ottamatta Lassilan sanoittama ja säveltämä.
Edellisestä omasta levystä onkin jo kulunut tovi, sillä Lassilan Spiders-yhtyeen Follow me follow julkaistiin vuonna 1982.
"En halua sanoa, että olisin vanhentunut, mutta on tämä kyllä ihan erilaista mitä olen aiemmin tehnyt. Levy ei ole puhdasta rockia, vaan enemmänkin sellaista iisiä, kaipauksella maustettua, rockpohjaista ja bluesahtavaa kantrimeininkiä. Kun tein ekoja tekstejä, niin kuuntelin aika paljon Johnny Cashia. Surumarginaali kuuluu sieltä selvästi läpi."
The Blown historia ulottuu 90-luvun puoilväliin, jolloin bändi kasattiin ensimmäisen kerran. "Ekat treenit pidettiin Oulun makkaratalossa keskellä talvea. Vahvistimet ja kaljat vedettiin treenikämpille pulkassa."
Vuosien hiljaiselon jälkeen päivittyneessä kokoonpanossa vaikuttaa Lassilan itsensä lisäksi rumpali Jarkko Aro ja basisti Jarski Jaakkola. Levyntekoprosessissa oli mukana monta pitkänlinjan oululaista muusikkoa.
Lassila sanoo tunnistavansa itsensä jokaisesta biisistä. "Toivon tietysti, että ihmiset pitäisivät tästä levystä. Mutta jos eivät pidä, niin pitäkööt toisistaan."
Artikkelin lähde Kaleva