Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Vettä vihmoo. Päivä on harmaa ja tuuli jäätävä.
Kuvanveistäjä Jaakko Pernu on vetänyt pipon syvemmälle päähän. Sää ei latista keskittymistä. Työ Lyötynpuistossa etenee.
Pernu nakuttelee pajurimoja yhteen ensimmäisen tason tellingiltä.
Pyöräyttää sitten häkkyrää kuin karusellia ja arvioi tulosta. Samalla selviää, mihin on kiinnitettävä seuraava rima.
"Tähän mennessä niitä on mennyt 210."
Kaiken kaikkiaan rimoja tulee 1 300. Teoksen ulkoinen muoto on taiteilijalle selvä, mutta teoksen sisällä pajut hakevat paikkaansa.
Vesilasi alkaa hahmottua.
Taiteilija on ollut turhan vaatimaton epäillessään, ettei teoksessa ole alussa paljon nähtävää. Viime viikolla Pernu kokosi telineet, viikonvaihteessa alkoi itse teoksen kokoaminen ja jo nyt, maanantaiaamuna, sen muoto on selkeä.
Tosin lopullista ulkonäköähän taiteilija ei edelleenkään suostu paljastamaan.
Työ kiinnostaa ohikulkijoita.
"Kyllä aika moni pysähtyy ja jotain kommentoi. Yleensä kysytään, koska se on valmis. Jotkut eivät tahdo uskoa, että materiaali on pajua."
Muutamat ovat olleet harmissaan, kun Pernun edellinen työ Päivänvarjo on kadonnut puistosta.
Uusi veistos korvaakin samalla paikalla aiemmin olleen Päivänvarjon, joka purettiin viime marraskuussa.
Päivänvarjo pystytettiin Lyötynpuistoon vuonna 2001.
Päivänvarjo kesti itse asiassa pitempään kuin taiteilija itsekään uskoi. Vesilasin hän arvioi säilyvän vielä pitempään.
Teoksen materiaali on täysin oululaista pajua. Helmikuussa Pernu kiersi Kaakkurin pelloilla vesureineen ja valikoi jokaisen pajun itse.
Sen jälkeen hän työsti ja maalasi ne. Noin viiden metrin korkuiseen työhän kuluu pajua noin kaksi kilometriä. Aikaa puiden käsittelyyn meni reilut pari kuukautta.
"Työvälineinä olivat vesuri, vannesaha ja sivellin."
Teoksen rakentaminen vie noin kuukauden.
Alkuvaihe etenee rivakammin, koska töitä voi tehdä maan tasosta. Mitä korkealle noustaan, sen hitaammin työ käy.
Kaleva seuraa jatkossakin ympäristötaideteoksen rakentumista Lyötynpuistoon.
Artikkelin lähde Kaleva