Artikkelin lähde Kaleva
Runsas ja rönsyävä on Limingan taidekoulun kevätnäyttely kuten aina. Näytillä on kaikkea talven aikana tehtyä: maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, sarjakuvia.
Esiin nousee nimenomaan tekemisen monipuolisuus, eivät yksittäiset oppilaat.
Ripustuksen kylki kyljessä -tyyli, jossa eri oppilaiden teokset muodostavat laajoja kenttiä, korostaa tätä.
Paljoudessakin huomio kiinnittyy aina johonkin, minun huomioni tällä kertaa muutaman maalarin kädenjälkeen. Tällä en tarkoita mitään valittua tyyliä tai aihetta, vaan enemmän jotain ehkä osin myötäsyntyistä.
Kaisu Heikkilän oranssihuivinen omakuva yhdistyy välittömästi aivan toisaalle ripustettuun makaavaan alastomaan.
Heikki Länkisen pienissä kasvotutkielmissa on energiaa vähän fauvismin hengessä.
Johanna Käräjäojan nurkkaan ahdettu tyttö on tuttu - se ilahdutti jo viime syksynä asematunnelin vitriinissä.
Rantatien toisella puolella Vilho Lampi -museon tiloissa esittäytyvät veistäjien keralla valokuvaajat.
Vuoden kestävän valokuvalinjan konsepti kevätnäyttelyn suhteen on toinen: tämä on nimenomaan lopputyönäyttely.
Jokainen oppilas on valinnut aiheensa jo syksyllä ja työstänyt projektiaan opintojensa ohessa läpi talven.
Muutaman printin lisäksi jokaisen kokonaisuus on esillä omana kirjanaan.
Varsinkin kirjojen tukemana voi jo aika lailla sukeltaa 11 kuvaajan maailmaan.
Juho Nevalaisen on oma sairaus saanut kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin vaikka vessan seinässä.
Eila Mikkonen on tutustunut kasvattityttärensä tyttären kautta nuoren romaninaisen elämään.
Jenna Pieskä kuvaa nuoruutta, Seppo Autere kypsemmän iän tuntoja.
Johanna Matilaisen muistojen matkakertomus palautuu kirjan muodossa lähelle lähtökohtaansa, kuin elokuvaksi.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva