Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu "Soittaminen on sosiaalista puuhaa, siksi se on niin mukavaa", sanoo Keijo "Kepa" Härkönen, 50.
Tänään lauantaina Skeba-Kepa pitää 50-vuotisbileet, joista ei ihan varmasti musiikkia puutu.
"Ensin ajattelin, etten mitään juhlia edes järjestä, ja hommasin matkan Riikaan. Mutta tässä sitä ollaan, tervetuloa vaan illemmalla ravintola Petrelliin", myhäilee mies, jonka varsinainen syntymäpäivä oli jo ennen vappua.
Vaikka tämä kyseinen kitara- ja synttärisankari vaikuttaa vaatimattomalta mieheltä, on hänelle syntymäpäiväjuhliaan ajatellen yksi toive mielessään.
"Minulla olisi haaveenani hankkia itselleni kunnollinen Gibson Les Paul -kitara. Se kaulassa olisi mellevä kiivetä kesällä Raatin stadionille lämmittämään John Fogertyä", hän virnistää.
Yksi Härkösen bändeistä, Austin Mailer, lämmittää Fogertyä Oulussa, ensimmäisenä heinäkuuta.
"Tuntuu tosi mukavalta soittaa samalla lavalla. Olen kuunnellut herraa jo ennen kuin sain ensimmäisen kitaran aikoinaan. Näin hänet livenä vuonna 2008 Helsingissä. Tällä kertaa toivon pääseväni lähituntumalle ja ehkä kättelemään tai samaan valokuvaan."
Tämä oululaistunut rovaniemeläismuusikko on viihtynyt kaupungissa hyvin. Rovaniemellä hänellä on edelleen yksi kokoonpano ja Oulussa kolme.
"Hyvät soittajat, ammattijäppiset, kaupungista huolimatta, ovat hyvin samanlaisia - yhtä hyvä meininki meillä on. Oulu oli silloin aikoinaan aika vahvakin blues- ja rhythm’n’ blues -kaupunki, mutta nykyään musiikkigenret ovat monialaisempia, vaikka meno on enemmän raskaanmusiikin puolelle painottunut", blueskitaristi miettii.
"Jos Oulussa haluaa päästä johonkin soittamaan, niin paikkoja löytyy. Uskon myös, että pian kantrityylinen roots-musiikki nostaa vahvasti päätään, sille käy kohta kuten hyvin suositulle reggaelle", hän ennustaa.
Härkönen on ollut tekemässä yhteensä viittä täyspitkää albumia, kolme Austin Mailerin kanssa ja kaksi Wristshakersin kanssa. Tuloksena levyillä on myös omia sävellyksiä ja instrumentaalikappaleita.
"Kun pakko ei ole säveltää, niin kappaleita syntyy, omalla painollaan aina silloin tällöin. Levyn tekeminen on aina oma ponnistuksensa ja niistä pitää tulla sellaisia, että niiden takana pystyy seisomaan."
"Pääasia on, että tekee mistä tykkää. Tämä on kuin umpihankihiihtoa. Hanki on vapaa, eikä latu sido. Kutsunkin tätä umpihankisoittamiseksi", hän nauraa.
Vaikka 50 vuotta ei ole ikä eikä mikään, eivätkä soittajapojat yleensä edes vanhene, niin unelmia pitää olla. Kepa Härkösellä ne tietysti liittyvät musiikkiin.
"Oma soololevy olisi joskus mukava tehdä, mutta en tiedä, koska se olisi niin yksinäistä puuhaa. Se olisi niin itsestä kiinni", hän myhäilee.
Yksi musiikillisen uran kohokohdista liittyy oppimiseen, nauttimiseen ja ystävyyteen.
"Minusta on tullut hyvä ystävä Otis Grandin kanssa, hän lainaa kamojani ja olemme paljon yhteydessä."
Maestro Grand on keikkaillut usein Suomessa ja Englannissa hänet on valittu seitsemän kertaa parhaaksi blueskitaristiksi.
"Silloin minulla on tuntosarvet koholla, sillä häneltä opin paljon."
Artikkelin lähde Kaleva