Artikkelin lähde Kaleva
Taidemusikaali Ovi. Tanssi, laulu, musiikki ja esiintyminen Paula Heikkinen, Henna Holma, Antti Kaarlela, Antti Kairakari, Vaatu Kalajoki. Oulun Tähtisirkus 4.5. (Kasarmintie 28). Esitykset 9.5. klo 14, 11.5. ja 12.5. klo 19.
Oulussa versoo esityksiä ja tilallista tapahtumista, joka tavoitteellisesti etsii ja ujostelematta kokeilee uusia näyttämöllisen olemisen, esiintymisen ja tekemisen muotoja.
Tekijät astuvat ulos roolien raameista ja rohkeasti taiteen eri ovista sisään. Esittämisestä tulee mukavaa ja mielekästä toimintaa. Ihmisessä on ihmisen makua.
Yleisölle avautuu taas tärkeä rooli - jopa yksilötasolla.
On tapahtunut siirtymä pois itsensä kipuilusta etsimään yhteistä kosketuspintaa ja ainutkertaista jaettua kokemusta sinuna ja minuna.
Aisteja aukoi ensin tanssitaiteilija Henna Hanhinevan ja muusikko Tuomas Pyykösen Tanssiva tee Kofeiinikomppaniassa. Vastaava avaus on viisihenkisen työryhmä Ovi Oulun Tähtisirkuksen tiloissa Värtössä.
Nämä esitykset juhlivat yllätyksillä, heittäytymisellä, intensiteetillä, läheisyydellä ja intimiteetillä. Harvain tekotaiteellista herkkua? Ei, vaan maukasta gourmetia kaikille.
Upeaa, kun Oulun taidekenttä heräilee roudasta ja alkaa tällä tavalla liikkua.
Ovi on auki moneen suuntaan. Se ei kerro yhtä ja yhtenäistä tarinaa, vaan esityskielessä on useita huomiota vaativia merkkejä tai sellaiseksi tarjoutuvia eleitä, toimintoja, kohtaamisia ja ihan konkreettisia esineitä.
Ovella on toki kehykset: se ehdottaa olevansa pikkuisen Waldemarin ja yhtä pikkuisen Elisabetin tarina kotiovelta matkalle, jonka nimi on elämä.
On samantekevää, miksi taidelajiksi esitys määritellään. Tärkeintä on itse tapahtuminen tässä ja nyt, ei esityksen mekanistinen toisto. Sisältö on jokaiselle katsojalle omansa.
Elisabet puhuu useista teistä, jotka ovelta avautuvat eri suuntiin. Samoin läsnäolijat saavat valita omat vastaanoton vesireittinsä, maaväylänsä ja kinttupolkunsa, niin että viihtyy.
Tunnin mittaisessa tapahtumisessa voi vaan olla ja antaa assosiaatioiden virrata. Synteesin voi halutessaan jättää kokonaan pois. Ovi on viihdettä vaihtoehtoisessa mielessä.
Nostalgian tunteet ja elämän päämäärän etsintä saattavat määrittää katsojan tulkintaa. Äänet, hajut ja sanat toimivat oppaina. Ajallisesti palat ovat kuitenkin iloisesti sekaisin.
Tiiminä Henna Holma, Vaatu Kalajoki, Paula Heikkinen, Antti Kaarlela ja Antti Kairakari täydentävät toisiaan. Tunnelmat vaihtuvat yhtä nopeasti kuin ovenkahva kääntyy. Yleisö on mukana yhtä aikaa hauskassa ja vakavassa leikissä: minne ovi nyt avautuu?
Vaatu Kalajoen ja Henna Holman suukkopeli on vetovoimainen kohtaus. Se sisältää rakastamisen ja haavoittamisen elementit.
Myös symbolinen ja konkreettinen taso risteävät. Kumpaa se on, kun Antti Kairakari ja Vaatu Kalajoki ähisevät mustan kankaan keskellä?
Antti Kaarlelan Waldemar toimii paljolti oman elämänsä ovimiehenä ja kommentaattorina.
Antti Kairakari vetäytyy välillä syrjään kirjoittamaan kokemiaan oven pintaan. Arjessa vastaavia hieroglyfejä löytyy baarien vessoista.
Henna Holma säteilee naisellista, animaalista voimaa. Vaatu Kalajoki on herkempi ja väreilevämpi ingenue-tyyppi.
Yhdessä pisteessä W ja E (Waldemar ja Elisabet, west ja east, länsi ja itä) artikuloivat esiin ajatuksen, mitä elämä on.
"Elämä on surffaamista. Elämä on appelsiini. Elämä on lönttimaito."
Vaatu Kalajoki tanssii auringonläikässä. Suudelmat osuvat. Appelsiini tuoksuu.
Calderonin mielestä elämä on unelma. Koko kaupungin Vinskin mielestä unelma on elämä.
Ovi jää lopulta jokaiselle itse avattavaksi.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva