Artikkelin lähde Kaleva
Punainen, puinen ja pullea Voittoisa Venus, 2011, nojaa itsetietoisesti ja hieman viekoittelevasti gallerian seinään. Vastapäätä haukottelee ja hämmästelee samoin puinen, tumma Faustinen Fagotti, 2011. Ilmassa on tunteita.
Jo yksin nämä kaksi oululaisen kuvanveistäjän Niilo Komulaisen (s. 1961) teosta antavat monia virikkeitä katsojan omiin tulkintoihin.
Nyt itse fiksauduin, äitienpäivän innoittamana, Venukseen ja naismyyttiin. Nostankin Voittoisan Venuksen näyttelyn nimiteoksen, Faustisen Fagotin, edelle. Sitä paitsi viimeistelty työstö, mutta myös puun oma elämä näkyvät hienosti naishahmon punaiseksi maalatussa pinnassa.
Venus tuo viestin kaukaa ihmiskunnan historiasta ja naisen perusroolista. Teoksessa on vaikutteita kaikkien äitien ja yleensä naisveistosten ikivanhalta esikuvalta yli 20 000 vuoden takaa, Willendorfin Venukselta. Makkaratkin olivat jo silloin todellisuutta ja kertoivat hedelmällisyyskultista.
Näyttelyn muissa teoksissa Komulainen yhdistää puuhun pronssia sekä vanhoja, nostalgisia esineitä.
Monet pienoisveistokset sisältävät pienieleisiä, humoristisia kommentteja nykyelämänmenosta.
Vaikkapa Kesäteatterin esitys, 2012, joka muistuttaa sateen mahdollisuudesta ja sateenvarjon tärkeydestä.
Teoksessa Amor punkkarina, 2011, Komulainen yhdistää oivasti hellyttävän pyöreän muodon terävään suoraviivaisuuteen. Tämä sama vastakohtaisuus toistuu liki kaikissa taiteilijan teoksissa. Myös Voittoisassa Venuksessa, vaikka sen pulleroiden runsaus saakin pääroolin.
Huumorin ohella Komulainen muistuttaa, edelleen vähäeleisesti, myös maallisen aikamme rientämisestä esinekoosteessaan Ihmisen aika, 2011.
Taiteilija ammentaa historian runsaudesta. Muun muassa Noitarummut, 2008, maalauskuvioineen vievät pohjoisiin myytteihin.
Ja on taiteilija historian opettajakin. Hän järjestää tietokilpailun: "Montako esinettä tunnistat kuusiosaisesta esinekoosteesta Country Collection, 2010?"
Riitta Mäkelä
Artikkelin lähde Kaleva