Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Kun ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä kevättalvella 1988 luennoi Oulun yliopistolla aiheesta "Sininen enkeli para-avaruudessa", kaikki halukkaat eivät mahtuneet saliin kuuntelemaan, vaikka paikkoja oli viidelle sadalle.
Joulunajan vetonaula oli Heikkilän luento tontun pään tilavuuden laskemisesta. Liitutaulu täyttyi ultra- ja infrafilttereistä, moninkertaisista integraaleista ja g-orbitaaleista. Kun tila loppui, taulu käännettiin ympäri.
Vuonna 1993 kuollut Aapo Heikkilä on Oulun yliopiston ja ehkä koko suomalaisen yliopistomaailman kautta aikain värikkäin henkilö.
Mies, joka ei koskaan ollut yliopiston kirjoilla opiskelijana tai saanut sieltä palkkaa, vaikka hänellä oli oma "työhuone" kemian laitoksen siivouskomerossa 30 vuotta.
Mies, jonka vaiheista riittää tarinoita kuin tarunomaisesta merkkihenkilöstä ja maine elää, vaikka kuolemasta on jo parikymmentä vuotta.
"Hänen kanssaan ja hänen kauttaan yliopistoväki pystyi nauramaan myös itselleen ja tieteelle", toteaa Heikkilästä kirjan tehnyt maantieteen laitoksen emeritusprofessori Olavi Heikkinen.
Antti Heikkinen ja Ilari Nisula ylioppilaskunnasta kaipaisivat samantapaista persoonaa nyky-yliopistoonkin. Heikkinen epäilee, että tämä hetki tuottaisi toisenlaisen Aapon.
Rehtori Lauri Lajunen, jonka Aapo vihki ortotopologian suurmestariksi, toteaa, että ainakaan työhuonetta Aapolle ei enää olisi yliopistolta vara antaa.
Aapo Heikkilä vain ilmaantui 1960-luvulla vasta perustettuun Oulun yliopistoon matematiikan ja fysiikan luennoille. Tiede kiinnosti häntä ja ryhtyi kehittämään omaa tieteenalaansa ortotopologiaa.
Hän kävi tieteellisiä keskusteluja eri laitosten tutkijoiden ja opettajien kanssa.
Keskustelut etenivät omalaatuisiksi luennoiksi, joille jonotettiin. Heikkilästä tuli valtakunnan julkkis. Luentomatka koitui hänen kohtalokseenkin, kun hän lähti flunssaisena Helsinkiin ja kuoli matkalla.
Oulun yliopistolle tullessaan Heikkilä oli 30-vuotias. Jo sitä ennen hänen vaiheensa olivat värikkäät. Tiedonjanoisen pojan oppikoulu oli jäänyt kesken. Yksi selitys on oppiriita mehiläispesän rakenteesta biologian opettajan kanssa.
Kotiseudullaan Haapavedellä Heikkilä piti apteekkia männyn latvassa puumajassa. Viehtymys kemiaan oli ilmiselvä.
Muutaman kuukauden pesti kansakoulunopettajana Pulkkilassa itse tekaistuilla papereilla oli päätyä käräjille, mutta mielentila todettiin sellaiseksi, ettei vankeutta tullut.
Valelääkärinä toimimista Vaasassa 1950-luvun lopulla ei enää katsottu läpi sormien. Heikkilä sai kahdeksan vuoden tuomion. Potilaat todistivat Heikkilän puolesta ja kahdeksan kuukauden kuluttua hänet armahdettiin.
Olavi Heikkinen tunsi itsekin Heikkilän. Hän löytää Aapon tarinassa paljon yhtäläisyyksiä Kellokosken prinsessaan eli Anna Svedholmiin. Molemmat pakottavat kysymään:"Mitä on hulluus ja mitä on viisaus?"
Artikkelin lähde Kaleva