Rakenteilla on kalapato, jollaisen Kurttila on setänsä
Virtaama joessa on vielä kova, mutta innokkaimmat patopyytäjät ovat saaneet jo yhden padon pyyntiin vähän rannempana.
"Hirveästi haluttaisi aloittaa aikaisin, mutta tänäkään vuonna ei ole tullut kuin vasta yksi hauki", Kurttila valittelee.
Kun virtaama joessa hellittää, alkaa rannoille ilmestyä lisää patoja.
Kevätpyynnin kohteena on lohi, syksyllä siika.
Kalat hakeutuvat kovassa virrassa padon taakse lepäämään ja jäävät verkkoon. Padon ja rannan välille asennetaan aitaverkko ohjaamaan kalat potkuihin.
Pyyntioikeus on paikkakohtainen ja rannasta katsottuna yleensä muutamia kymmeniä metrejä. Joen syvimmästä kohdasta katsottuna kolmasosan täytyy olla vapaana. Pyyntiverkkojen määrän sanelee luonto yleensä yhteen verkkoon, viepä virta toisinaan koko padonkin.
Virvelimies saattaa ajatella, että nyt tulee lohta ja helpolla, mutta totuus on toinen. Potkut pitää kokea ja puhdistaa kolmesta viiteen kertaa päivässä, lohi ei likaisiin verkkoihin erehdy.
"Yhden käden sormilla ne voi melkein laskea. Joka vuosi on suurin piirtein päästy syömään."
Syksyiset siikasaaliit ovatkin sitten toista luokkaa. Parhaita siian päiväsaaliita kysyttäessä kalamiehen huulilla käy kolminumeroinen luku, mutta korjaantuu pian kymmeniksi.
Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskuntien puheenjohtajan
"Jos patopyyntiä ei olisi, tuommoista määrää hedelmöitettyä mätiä ja kalanpoikasia ei saataisi millään aikaiseksi."
Kalapatoja pääsevät rakentamaan vain ne, joilla on oikeudet yhteisiin vesialueisiin. Tolosen mukaan Etelä- ja Pohjois-Iin jakokuntien alueella on osakkaita yhteensä parituhatta. Yksin osakkuus ei riitä, vaan joen molemmin puolin määritetyille palstoille pääsee huutokaupan kautta.
"Jos kalastajat katsovat, että tuo on hyvä paikka, siitä maksetaan enemmän. Palstojen hinnat vaihtelevat 20 eurosta jopa 700 euroon. Palstan saa huutaa yleensä vähintään viideksi vuodeksi. Sitten Sen jälkeen päätetään,pidetäänkö uusi huutokauppa vai jatkavatko entiset".
Tolosen mukaan patopyytäjiä on joella viidestä kuuteenkymmeneen, joista suurin osa keskittyy syksyiseen siian pyyntiin.
"Lohen pyynnissähän ei monta patopyytäjää enää ole, koska se sitoo kalastajan melko tavalla. Jos kesän aikana saa yhden, kaksi tai ei yhtään lohta, niin kyllähän siinä se suurin into häipyy", Tolonen harmittelee.
Merialueilla kalastajia kiusaavista hylkeistä on tullut myös jokipyynnin suurin uhka.
"Nykyään ne ovat jokaöisiä vieraita", Tolonen harmittelee.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>