Harvoin olen saanut teksteistäni niin paljon palautetta kuin sain Tauno O. Pehkosen desanttiaiheista romaania käsitelleestä kolumnistani. Ihmisiä tuntuvat askarruttavan edelleen sodan aikaiset selvittämättömät tapahtumat.
Monet yhteydenottajat olivat tiukasti sitä mieltä, että Oulua sota-aikana pommittaneet koneet saivat vihjeitä ja suunnistusohjeita täällä operoinneilta desanteilta. Yksi kysymys toistui: Miten puolustuskyvytöntä Oulua satuttiin pommittamaan talvisodan aikana juuri silloin, kun kaupungin suojana olleet ruotsalaiskoneet olivat huollossa Kemissä?
Tuohon kysymykseen olen törmännyt jo aiemmin. Kirjoittaessani vuonna 1995 romaania Salli Koistisen talvisota yritin etsiä eri lähteistä todisteita oululaisten "perimätiedolle", jonka mukaan koneita opastettiin kaupungin päälle muun muassa valomerkeillä. En löytänyt sellaisia tietoja. Sitä vastoin käsiini osui Oulun suojana olleiden ruotsalaisten vapaaehtoislentäjien vaiheista kertova historiikki En krönika om F19. Siinä Greger Falk kirjoittaa tammikuun 21. päivän 1940 tapahtumista Oulussa seuraavasti: "Neuvostovakoilu työskentelee nopeasti. Tieto menee lentoesikuntaan Uhtualle: vapaa pääsy, ei ilmapuolustusta. Oulussa tapahtuu ensimmäinen ilmahälytys kello 12.02 ja seuraava kello 14.35. Molemmilla kerroilla hyökkää laivue. Illalla toistuvat hyökkäykset lyhyin aikavälein, kello 20.16, 20.57 ja 21.06."
Kaupungissa syttyy suuria tulipaloja. 27 rakennusta tuhoutuu tai vahingoittuu. Ainolan kirjastotalon neljäs kerros ja ullakko palavat arvokkaine kokoelmineen. Tanskalainen vapaaehtoinen saa surmansa.
Venäjällä on ilmestynyt viime vuosina kirjoja, joissa kerrotaan partisaanien ja desanttien operaatioista Suomessa. Arkistoista ei ole kuitenkaan vielä putkahtanut esille nimiä, jotka voisi yhdistää Oulun pommituksiin.
Toinen Oulun seudun ihmisten muistissa oleva desantteihin liittyvä tapaus ajoittuu syksyyn 1942 Ylikiimingin Joloskylään. Seudulla oli nähty ammuttavan öisin raketteja. Lentokoneet olivat hurisseet ja outoja kulkijoita oli liikuskellut tiellä. Huhut kulkivat, ihmiset pelkäsivät.
Syyskuun 19. päivänä Keskimmäisen taloon tulee kaksi outoa sotilasta piimän ostoon. Nimismies lähtee konstaapelin, sotilaspojan ja lomalla olevan korpraalin kanssa tarkistamaan miesten henkilöllisyyttä. Maantiellä käydään tulitaistelu, jossa molemmat, myöhemmin desanteiksi tunnistetut kulkijat menehtyvät.
Seuraavana päivänä Oulusta tuotu alokaskomppania haravoi läheistä Mäkikankaan maastoa. Sorakuopasta heitetään sotilaita kohti käsikranaatti. Ammutaan puolin ja toisin. Kahakan jälkeen sorakuopasta löydetään kuolleina nainen ja mies. Kuopassa on radiolähetin ja ruokatavaroita.
Desanttien todettiin tarkkailleen Oulu-Kuusamo -tien liikennettä. Ainakin kahden desantin uskottiin päässeen karkuun. Surmansa saaneista ilmeisesti kaksi oli pula-aikana Neuvosto-Karjalaan loikanneita suomalaisia.
Tapauksen liittyy inhimillinen sivujuonne. Desantteja oli huollettu Ylikiiminkiin ilmateitse. Paikkakuntalainen pariskunta oli löytänyt laskuvarjon ja tavaratorpedon pellolta ja salannut löytönsä. Huivilennätin ahkeroi ja viranomaiset saivat ilmiannon. Pariskunnalle tuli käräjäreissu ja tuntuvat sakot.
Muhoslainen Väinö P. Karppinen on tehnyt arvokkaan työn kirjoittaessaan tästä Yli-Kiimingin ns. Desanttimäen tapauksesta omakustanteen, joka sisältää runsaasti haastatteluja.
Arkistoista ei ole vielä putkahtanut esille nimiä, jotka voisi yhdistää Oulun pommituksiin.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>