HarrastajateatteriaPirttiteatteri: Lumikit. Käsikirjoitus Liisamaija La aksonen. Sovitus Kurt Nuotio. Ohjaus Kirsimarja Törmänen. Äänet Sami Lehtiniemi. Valot Sanna-Maija Karjalainen. Rooleissa: Eeva Stenroth, Hanne Näppä, Ulla Aaltomaa, Jemina Vanharanta, Reija Sirviö, Raili Kujala, Katri Visuri, Kyllikki Jylhä. Ensi-ilta Oulunsuun Pirtti 4.5. Esitys tulkkauksen kanssa 28.5.
Kemikaalikauppias Lindqvist (Eeva Stenroth) astelee laukkuineen sairashuoneeseen, ja pian virtaa runsas puhe, kun useampi nainen jakaa syöpään liittyviä pelkojaan ja elämänkokemuksiaan. Aihepiiri on ankea. Sairaalan metallisängyt sinivalkoisine peitteineen ovat katsojille siinä määrin tuttuja, että samaistuminen naisten kokemuksiin ei liene vaikeaa. Sitä huojentavampaa onkin esityksen jälkeen nousta tuoliltaan, kokea olevansa vapaa, ja palata kotiinsa.
Alku on liian hidas, tosin sairaalassa vietetty aika matelee hitaasti, mutta teatteriesityksessä tempoa pitää löytyä. Opiskelijatytöltä (Hanne Näppä) on poistettu kohtu ja kihlattu on juuri jättänyt, näistä aihelmista syntyykin kaksi vaikuttavaa kohtausta, jotka Näppä järkyttävästi tulkitsee.
"Heittivät ämpäriin koko kasvitarhan", on ronskimman, valintamyymälän kassan (Ulla Aaltomaa) keino selviytyä ahdistuksestaan. Aaltomaa tekee esityksen luontevimman roolisuorituksen.
Välillä kuunnellaan kaiuttimien kautta, kun naisväki peseytyy suihkuhuoneessa. Katsellaan, kun naiset katsovat matkatelevisiosta Kauniita ja rohkeita. On kuin katsoisi naisia, jotka leikkivät keskenään sairaalaa.
Esityksen intensiteetti kasvaa yllättävän äkkinäistä loppua kohti, mutta jonkinlainen teennäisyys jää pintamauksi, johtuneeko sitten aiheen vakavuudesta. Ohjaaja Kirsimarja Törmänen on suosinut produktioissaan uudenlaisia ratkaisuja teatteritilan käytössä, niin nytkin, kun yleisö istuu lavalla, ja sairaalan huonetila pääsee leviämään pitkälle juhlasalin lattiatiloja.
Teatteriesitys pyrkii usein viihdyttämään, miellyttämään ja olemaan populaaria. Toisenlainen lähtökohta vaatii ihan eri tavalla ohjaajaltaan ja näyttelijöiltään.
Pirjo Suvilehto