"Muutin tänne perhesyistä, sillä avovaimo on täältä kotoisin ja lasten mummolakin on täällä", selvittää kolmen pojan isä.
Roikonen työskentelee kotona, joten hän ei ole sidottu tiettyyn paikkakuntaan. Juvalaislähtöinen sarjakuvantekijä sanoo kotiutuneensa hyvin Ouluun. Kaupunki on tullut hänelle tutuksi jo paljon aiemmin: liki kymmenen vuoden ajan hän tottui reissaamaan edellisestä asuinpaikastaan, Lahdesta Oulun-anoppilaan.
Puupää-hattu lojuu nyt Helsingin-palkintoreissun jäljiltä eteisen hattuhyllyllä, sillä Roikonen ei ole keksinyt sille vielä muuta käyttöä.
"Lapsillekin se on liian suuri, siihen hukkuu hartioita myöten. Vappuhatusta se voisi käydä, kun laittaa siihen päälle vielä ylioppilaslakin", sarjakuvataiteilija vitsailee.
"En yleensä edes seuraa tällaisia asioita, eikä palkitseminen ole ollut ajatuksissa sarjakuvaa tehdessä."
Roikonen purkaa reppuaan, ja sieltä kurkistaa esiin keltainen pehmoeläin, Jasso-kissa, hänen tunnetuin sarjakuvahahmonsa.
"Jasso venyy ja paukkuu. Se tuntuu sopivan yllättävän moneen juttuun. Suunnittelin Lahden muotoiluinstituuttiin lopputyönäni kuvitellun tuoteperheen Jasson ympärille. Pohdin siinä sarjakuvan ja tuotteen suhdetta. Tuote saattaa syödä joskus hahmon uskottavuutta, mutta Jassossa näyttäisi olevan päinvastoin", Jii Roikonen pohtii.
Jasson ja sen puhuvan hännän surrealistissävyisillä seikkailuilla on ystäviä ympäri Suomen, nuorimmat fanit ovat kymmenen vuoden kieppeillä, vanhimmat noin 60-vuotiaita. Jasso-klubiin kuuluu yli 200 jäsentä.
Ensimmäisen sarjakuvansa Roikonen on piirtänyt jo viisivuotiaana, vuonna 1975. Kahdeksan vuotta myöhemmin Joka Poika -lehti julkaisi hänen sarjakuvansa. Jasso-kissa ilmestyi mukaan vuonna 1992 aluksi sivuhahmona.
"Sen seikkailut rupesivat huomaamatta venymään pidemmiksi. Puoli vuotta myöhemmin piirsin sitä jo Helsingin Sanomiin."
Vuonna 1997 Jasso ilmestyi Yle:n televisiosarjana, ja animaatiohahmo sai
"Jasso on sellainen kaheli, joka ei tarkoita kenellekään pahaa. Aina ei itsekään tiedä, mikä seuraava juonenkäänne on. Kissa pyörii tv:n, jääkaapin ja grillin Bermudan kolmiossa."
Roikosen sarjakuvan kieltä on kiitelty näppäräksi. Kielen sujuvuutta hän vaalii lukemalla mahdollisimman paljon, nykyisin lähinnä sarjakuvia. Roikonen saattaa innostua lukemaan keräämänsä Tintti-sarjan uudelleen ilmestymisjärjestyksessä. Vakiolukemistoon kuuluvat myös Tex Willerit ja Aku Ankan taskukirjat.
"Kieleeni on vaikuttanut paljon
Roikosella kuvitustyö ja tilaussarjakuvat kulkevat oman taiteellisen työn rinnalla.
"Jos piirtää pelkkää sarjakuvaa, alkaa se uuvuttaa. Välillä haluan tehdä jotain muuta. Freelancerin on ajateltava myös palkkioita."
Roikosta on kosiskeltu myös opetustöihin, mutta toistaiseksi hän ei ole suostunut pitämän kuin yhden sarjakuvakurssin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.
Koti-isyys on asettanut myös rajat Roikosen työskentelylle. Päivät hän pyhittää avovaimolleen ja lapsille, illat ja yöt hän työskentelee.
"Joskus laitan kellon soimaan keskellä yötä ja hipsin työhuoneelle. Tietysti välillä väsyttää, mutta jaksan kun vain saan ottaa tirsat jossain välissä päivällä."
Kun mieluisasta harrastuksesta on kehkeytynyt työ, tuntuu perheen parista työhuoneelle meneminenkin kuin lähtisi illaksi harrastamaan.
"Onneksi meillä on iso asunto ja voi vaihtaa huonetta. Työ vie ajatukset kauas arjesta."
Jasso-kissan ja Jii Roikosen löytää internetistä www.jasso.net
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>