Hoidosta päättäminen ei ole helppoa

Vanhustyön hoidon etiikkaa hiotaan Oulussa työn malliksi

Pekka Karjalainen

OULU Kolme työryhmää tutkii, mitä merkitsevät kaupungin alueellisen vanhustyön etiikkatyöryhmän laatimat vanhustyön eettiset tavoitteet. Helmikuussa hyväksyttyjä perusperiaatteita ovat muun muassa vanhuksen itsemääräämisoikeus, yksityisyys ja asiakkaan kunnioittaminen.

Työryhmät kattavat kotihoidon, asumispalvelut ja Lassintalon vanhainkodin. Arkisessa työssä vanhuksen kunnioittaminen voi merkitä ihan erilaista työtapaa laitoksessa kuin avohoidossa. Esimerkiksi se, missä tilanteessa hoitaja voi mennä omilla avaimillaan vanhuksen asuntoon, voi olla hyvin herkkä asia.

”Joka tilanteeseen sopivia ohjeita on mahdoton tehdä”, sanoo kotihoidon aluekoordinaattori Terttu Turunen.

Alustavat raportit valmistuvat kesään mennessä. Toimintaohjeet nivotaan henkilökuntaa sitoviksi ohjeiksi syksyn aikana.

”Nämä eivät saa jäädä kuolleiksi kirjaimiksi pölyttyvään mappiin, vaan arkiseksi työn ohjeeksi.” Asetetuissa kolmessa työryhmässä on mukana yksikköjen henkilöstö.

Hoitohenkilökunta törmää yhä useammin vanhusten hoidossa eettisiin peruskysymyksiin ja ristiriitoihin. Lapset voivat olla sitä mieltä, että isä tai äiti ei tule yksin toimeen kotonaan. Vanhus sanoo kuitenkin jyrkän ein. Insuliinihoitoa saava täysin itsestään päättävä vanhus kieltää, ettei sitä saa häneen pistää. Pahasti dementoituneen vanhuksen omaiset ovat eri mieltä hoidosta. Päätäntäkyvyttömän vanhuksen äänen käyttäjä ei ole välttämättä ollenkaan selkeä. Usein tähän voi liittyä myös isoja taloudellisia merkityksiä.

Myös yleisellä tasolla on monia eettisiä ongelmia. Vanhusten määrän kasvaessa hoidon laatu ja sen saajien valinta on keskeistä. Myöskin eettisesti korkeatasoisen hoidon määrittely ei ole yksiselitteistä.

Läheispäättäjiä holhoojien rinnalle

Valtakunnallisesti merkittävää työtä tekevän kaupungin eettisen työryhmän keskeiseksi kysymykseksi on noussut vanhuksen tahdon ja itsemääräämisen huomioonottaminen.

Kaikki on hyvin siihen asti, kun vanhus vielä kykenee päättämään itse asioistaan. Sen jälkeen tulee toimikunnan esityksen mukaan mahdollisesti hänen valtuuttamansa läheispäättäjä, joka voisi käyttää vanhuksen ääntä hoidosta päätettäessä. Hän voi olla vanhuksen sukulainen tai tuttava.

Virallinen edunvalvonta, holhous, rajoittuu pitkälti taloudellisiin asioihin. Lähipäättäjiä tarvittaisiin tuomaan heidän rinnalleen hoidollista näkemystä. Virallinen edunvalvoja, holhooja voisi katsoa, esimerkiksi, että lähipäättäjän esittämä hoito on liian kallista. Tällöin voisi joissain tapauksissa niskan päällä on holhooja, joissain puolestaan läheispäättäjä.

”Dementoituneen henkilön hoidon päätösvallan käyttö voi olla hyvin ongelmallista. Ketään ei saa missään tilanteessa jättää heitteille. Tähän liittyy monenlaista harmaata aluetta, josta lainsäädännössä ei ole vielä tarkkoja säädöksiä”, sanoo jo toimintansa lopettaneen etiikkatyöryhmän puheenjohtaja Petri Raasakka.

Vanhustyön eettisiä sääntöjä valmisteleva työryhmä esitti, että nykyisen väliaikaisen työryhmän tilalle perustettaisiin pysyvä. Se etsisi toimintamalleja ja tulkintoja tälle alueelle.

”Nyt alkanut työn jatko pitää turvata. Muuten se voi jäädä pelkäksi kosmeettiseksi toimenpiteeksi”, sanoo Raasakka.

Artikkelin lähde Kaleva