Vauvat pulikoineet jo 20 vuotta

Gisela Tauriainen toi vauvauinnin Ouluun Yhdysvalloista

Johanna Liukkonen

OULU Kymmenkuukautinen Eero Anttila seisoo äidin avustuksella altaan reunalla ja hypätä pärskäyttää altaassa odottavan isän syliin. Ohjaaja Gisela Tauriainen seuraa vierestä ja neuvoo.

Näyttää hurjalta, mutta pikkumies nousee veden alta innosta hytkyen. Vauvauintia on takana jo lähes puoli vuotta.

Gisela Tauriaisella on vauvauinnista kahdenkymmenen vuoden kokemus. Aloitetaan pehmeästi ja tehdään teräsvauvoja, hän tiivistää filosofiansa. Koska kaikki tuntevat Giselan etunimeltä, hän pyytää käyttämään jutussakin etunimeä, Tauriainen kuulostaa liian viralliselta.

Saksalaissyntyinen Gisela toi vauvauinnin Ouluun tuliaisena perheen palatessa Yhdysvaltain komennukselta vuonna 1981.

Monista ohjaajista poiketen hän uittaa lapsia aluksi kahdesti viikossa, jotta vauva tutustuu uuteen elementtiin. ”Kaikki vauvat ovat aluksi ihmeissään vaikka rakastaisivatkin vettä. Viikossa uuden elementin ehtii jo unohtaa.”

Vauva osaa sukeltaa luonnostaan. Refleksi katoaa vaihtelevasti viiden ja kahdeksaan kuukauden välillä. ”Refleksi loppuu, mutta sitä ei tarvita, kun vauva on tottunut sukeltamaan”, Gisela kertoo.

Nuorimmat harrastajat ovat kuusiviikkoisia. ”Mutta voi olla, ettei vielä neljän kuun ikäinenkään ole kypsä uimaan. Vauvat ja perheet ovat yksilöitä”, hän muistuttaa ja lisää, että aina pitää kuunnella lapsen tahtoa.

Pelko opitaan voittamaan

Pian kaksivuotias Matilda Lindberg hyppää kerran toisensa jälkeen uimaportailta uima-avut selässään. Heti veteen humpsahdettuaan Matilda etsii kädellään kaiteen. ”Hän ei ota riskiä”, huomauttaa Gisela. ”Tarkoitus onkin kouluttaa viisaita, ei sankareita.” Matildan noustessa pinnalle kuuluu iloinen kikatus.

Kukapa uskoisi, että neiti itki ja huusi ensimmäiset kerrat aloittaessaan vauvauinnin kaksi- ja puolikuisena. Pikkuveli Jonatan aloitti harrastuksen jo seitsemän viikon iässä. Hän oli sen verran isokokoinen, että pysyi lämpimänä altaassa. Se on osallistumisen edellytys.

Vain harva keskeyttää vauvauinnin.

Altaassa opetellaan sukeltamista ja leikkiä, vauvauinnin tarkoitus ei ole oppia uimaan.

Sekä vauvalla että vanhemmalla pitää olla turvallinen olo, eikä lapsi saa pelätä.

”Vesi on ihana elementti, mutta myös hengenvaarallinen”, Gisela muistuttaa.

Hän haluaa pitää ryhmät pieninä. Kerralla on mukana enintään seitsemän perhettä. ”Uusille pitää olla pehmeä lasku, jotta he tuntevat että heistä pidetään huolta. Sitten kiristetään tahtia ja tehdään teräsvauvoja”, hän nauraa. ”Vauvauinnissa toteutuu se haave, että osaa lentää.”

Gisela innostui lajista käytyään Yhdysvalloissa ”iltatähtensä” kanssa vauvauinnissa.

Kolmen vanhemman lapsen äitinä, lastentarhanopettajana ja kokeneena uimarina hän tiesi, ettei heti kannata antaa periksi, vaikka lapsi muutaman kerran altaassa itkikin.

Aluksi kohdattiin ennakkoluuloja

Harrastuksen aloittaminen Oulussa oli nihkeää. Tukijoita oli vaikea löytää ja uintipaikkaa vaikea järjestää. Pelättiin tauteja ja että vauvat saastuttavat veden.

Suurena apuna oli Oulun yliopistollisen sairaalan Oysin lastenklinikan silloinen ylilääkäri Kauko Kouvalainen. Hän sanoi, että uintiahan voidaan vaikka käyttää terapiana, muistelee Gisela Tauriainen. Ensimmäiset kymmenen vauvaa polskivatkin maaliskuussa 1982 Oulussa lastenklinikan altaassa.

Kurssin alettua selvisi, että vauvauinti oli aloitettu myös Etelä-Suomessa. Siitä alkoi yhteistyö. Valtakunnallisesti vauvauinnin 20-vuotisjuhlia vietettiinkin jo viime vuonna.

Jo 80-luvun puolivälissä vauvauinti oli huippusuosittua. Gisela opetti jopa päivittäin, 120:tä vauvaa viikossa. ”Silloin arveltiin, että vauvauinti on muoti-ilmiö, joka menee ohitse.” Suosio on kuitenkin edelleen vankka.

Gisela opettaa Oulun Uimarit 73:ssa, joka toimii Suomen uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) alaisena. Hän on tutustuttanut veteen parissakymmenessä vuodessa 3 000 pikku-uimaria.

”Vauvauimareista kasvaa sosiaalisia, tasapainoisia ja monipuolisesti kiinnostuneita”, kuvailee ohjaajakonkari entisiä harrastajia.

Parissakymmenessä vuodessa isät ovat tulleet enemmän mukaan harrastukseen. Usein altaassa ovat molemmat vanhemmat. ”Mutta yksinkin pärjää loistavasti”, Gisela rohkaisee.

Myös vammaisille vauvoille uinti on usein sopiva laji.

Gisela Tauriainen puhuu edelleen työstään silmät säihkyen. ”Olen illalla ihan ylikierroksilla ja aamulla vielä tönkkönä väsymyksestä”, hän sanoo. ”Vie voimia käsitellä sitä, mikä on perheille arvokkainta.”

Oulun vauvauinnin 20:tä vuotta juhlistetaan 26. toukokuuta Raksilan uimahallissa alkaen kello 17.30. Gisela Tauriainen toivottaa tervetulleeksi kaikki kiinnostuneet ja etenkin alkuaikojen kannustajat. Vauvauinnista kiinnostuneiden perheiden kannattaa ottaa uimapuvut mukaan, sillä juhlien lopuksi halukkaat voivat kokeilla lajia.

Veden kanssa ystäväksi

Ihanteellinen vauvauinnin aloittamisikä on noin 3-5 kuukautta. Silloin valveillaoloaika on tarpeeksi pitkä ja lapsi jaksaa liikkua enemmän. Aloittaa voi myöhemminkin.

Lapsen pitää painaa vähintään viisi kiloa, jotta hän pysyy lämpimänä 30-32-asteisessa vedessä.

Vauvauintia voi ohjata itsenäisesti vain Suomen Uima- ja Hengenpelastusliitto SUH:n tai Folkhälsanin uimaopettajan peruskurssin sekä vauva- ja perheuinnin ohjaajakurssin suorittanut.

SUH:n vauva- ja perheuinnin johtoryhmä on kartoittanut vauvauintipaikkojen turvallisuuden. Paikat tunnistaa vihertävistä diplomeista seinällä.

Oulun seudulla vauvauintia järjestävät Oulun kaupunki, Oulun Uimarit 73, Oulun Eden ja Kempeleen kunta.

Vuosittain vauvauinnin aloittaa Suomessa noin 5 000 ja Oulussa noin 400-500 vauvaa.

Noin vuoden ikäisenä lapsella alkaa varttumiskausi, jonka aikana hän siirtyy vähitellen pois vauvauinnista normaalilämpöiseen veteen.

Lähde: SUH ja Oulun kaupunki

Artikkelin lähde Kaleva