Viikon profiili

Asioiden on tapahduttava järjestyksessä

Peerit Tähtinen

Viherneuvoja merkitsee Oulussa Lyijystä tai päinvastoin, niin monien pihojen suunnittelijana hortonomi Erkki Lyijynen on toiminut. Vastaukset puutarha-asioihin aina löytyvät virkamiehen tarkuudella. Tällä hetkellä hän määrittelee osa-aikaeläkeläisenä itsensä vakavasti eläkkeelle pyrkijäksi.

Reilun kahdenkymmenen vuoden urakka samassa virassa ei tunnu Erkki Lyijysestä enää palkitsevalta ainakaan ruuhka-aikana keväällä. Hän toteaa työn alkavan mennä yli sietorajan ja valittelee, ettei paljon puhuttu tiimityöskentely ole yltänyt viherneuvojan töihin, koska organisaation muodostaa hän yksin.

Tosin talvella Erkki Lyijysen pihaansa kutsunut puutarhanperustaja ylistää häntä taiteilijaksi, joka ottaa asukkaiden toiveet huomioon. Kotipuutarhuri kertoo, millä vakavuudella Lyijynen oli suhtautunut työhönsä. Mies oli istunut takapihan hangella pakkasesta välittämättä puoli tuntia. Lopputuloksena oli suunnitelma, johon perhe on erittäin tyytyväinen.

Sota-aikaa pikku Erkki ehti kokea sotilaitten seurassa Ylämaan kunnassa, kun rajan läheisyydessä sijainneessa kotitalossa oli sotilaiden lepoasema. Saksalaiset sotilaat tarjosivat herkkuja, mutta hän muistelee vieläkin kauhulla suomalaista vääpeliä, joka nirhasi hänen pitkät hiuksensa ja jälkeenpäin syötti palkinnoksi pojan inhoamaa Koskenlaskija-juustoa vanikan päällä.

Mieluummin Lyijynen olisi puutarhainsinööri kuin hortonomi, joksi hän on valmistunut Lepaalta 1960-luvun puolivälissä. Insinööri-nimikkeellä olisi varmasti palkkatasokin ollut toinen, hän pohtii.

Omalle alalleen Lyijynen löysi, koska hänen pienviljelijä-puuseppä-maalari isänsä uskoi puutarha-alan olevan tulevaisuuden alan. Isä toki haistoi myös kanala-alan tulevaisuuden businekseksi, mutta poika koki omakseen puutarhan. Meni aluksi maatalous- ja puutarhakouluun Järvenpäähän ja valmistui Lepaalta puutarhuriksi.

Erkki Lyijysen mielestä Lepaalla pärjäsivät nuolijat, jotka eivät tehneet mitään, joten jatko-opintojen sijasta hän pyrki töihin ja pääsi ylipuutarhuriksi. Kun palkkaa ryhdyttiin pudottamaan puolella hiljaisien talvikuukausien ajaksi, hän hakeutui vuonna 1964 Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Sieltä löytyi myös tyttöystävä, vaikka Erkki Lyijynen epäili aluksi, ettei akateemisesti koulutettu tyttö häntä huolisi. Mutta kun Lyijynen jäi asunnottomaksi ja kyseli pääsisikö naiselle alivuokralaiseksi, niin järjestyihän se ja myös avioliitto.

Ja sitten heräsivät opiskeluhalut ja Lyijynen palasi Lepaalle opistoon. Kittilästä kotoisin oleva Eija-vaimo halusi pysyä pohjoisessa. Lyijysen seuraava pesti löytyi Koivikon maatalousoppilaitokselta Muhokselta, kunnes hänet valittiin Ouluun ympärivuotiseen puutarhaneuvojan vakanssiin vuonna 1981.

Mieluinen vapaa-ajan harrastus, ”jos sitä aikaa vaan olisi”, on tehdä kokeiluja uusilla omenalajikkeilla. Hirvestys, pilkintä ja onginta kelpaisi, mutta vanhan omakotitalon hoito Muhoksella vie loputkin vapaa-ajasta.

Samalla alalla työskentelevä yksityisyrittäjä sanoo Lyijysen hyvän puolen olevan sen, että hän uskaltaa sanoa aina omat vankat mielipiteensä, vaikka joskus hän menee vähän liian pitkällekin. Kerrotaan hänen tokaisseen yhdelle asiakkaalleen, että jos et halua hoitaa pihaa, muuta kerrostaloon.

Pekka Peura

Tuttu näky. Erkki Lyijynen tekee varsinkin keväisin tonttikäyntejä ja suosittelee pensaita. Perennat hän jättää vähemmälle, koska niiden kanssa ihmiset eivät tee niin helposti hänen mielestään virheitä.

Kuka:

Erkki Lyijynen

Oulun kaupungin viherneuvoja

Syntyi vuonna 1941 Ylämaan kunnassa

Naimisissa, kolme lasta, yksi laspsenlapsi Ville

Asuu sota-aikana rakennettua omakotitaloa Muhoksella

Artikkelin lähde Kaleva